Suomessa on kaikkien aikojen kulttuurivihamielisin hallitus, mikä näkyy erityisesti mittavissa kulttuurileikkauksissa. Niiden myötä hukataan paljon ihmisten taitoja ja osaamista sekä rakenteisiin ja rakennuksiin vuosien saatossa tehtyjä investointeja.
Kyse ei ole vain kulttuurialan aktiivien ongelmasta. Tärkein arvo kulttuurista puhuttaessa on yleisön, kansalaisten, oikeus kulttuuriin ja taiteeseen.
Helsinki on vahva kulttuurikaupunki ja sellaisena sitä pitää jatkossakin kehittää. Esittelen tässä kuusi kohtaa, joihin erityisesti tulevalla valtuustokaudella Helsingin tulee keskittyä.
1) Kulttuurin tuet. Helsingin pitää jatkossakin huolehtia kulttuurikentän toiminta-avustuksista ja tarvittaessa kompensoida valtion tekemiä leikkauksia niin, että kulttuurikentän kunnianhimoiset ja laadukkaat toimijat pystyvät jatkamaan toimintaansa. Avustuksissa tärkeää on huomioida myös vapaan kentän pienempien toimijoiden ja yksittäisten taiteilijoiden tuet sekä tapahtuma-avustukset laaja-alaisesti ja koko kaupunkia koskien.
Tulee myös luoda sellaisia kulttuuritukia – kuten esimerkiksi muissa Euroopan maissa enemmän hyödynnetyt elokuva- ja televisiotuotantojen paikallistuet – joilla voidaan houkutella ulkomaisia tekijöitä hyödyntämään Helsinkiä tuotantopaikkana.
2) Tilapolitiikka. Kaupungin tulee tukea kulttuuria myös vuokraamalla vapaita tilojaan kulttuuritoiminnalle ja taiteilijoille kohtuulliseen hintaan. Tärkeää on myös kehittää edelleen kaupungin tilojen monikäyttöisyyttä. Tampereella on käytössä malli, jossa kulttuuritoimijat voivat hakea projektille erikseen nimettyä tilaa. Tuodaan sama Helsinkiin.
Erityisen huomion ansaitsevat kuvataiteilijat, joille voitaisiin osoittaa edullisia työhuoneita tiloista, jotka odottavat uutta käyttöä joskus pitkäänkin. Kuvataidetta pitää tukea myös kaupungin omassa rakennustuotannossa sovellettavan prosenttiperiaatteen kautta ja löytämällä Tennispalatsissa nyt toimivalle HAM Helsingin taidemuseolle uudet tilat.
Tein myös vastikään valtuustoaloitteen, että kulttuuri- ja asukasjärjestöt saisivat liikuntatoimijoiden tapaan kaupungilta edullista lainaa tilojen hankkimiseen ja korjaamiseen. Näin monia vanhoja tiloja saataisiin arvoiseensa käyttöön ja auki kaupunkilaisille.
3) Kirjastot. Helsingillä on vahva kirjastoverkko, josta ei saa karsia, vaan päinvastoin sitä tulee laajentaa kaupungin kasvaessa. Myös uusille asuinalueille tarvitaan lähikirjastoja. Samalla kirjastojen aineistomäärärahoja on nostettava ja pidettävä huoli myös tilattavista lehdistä.
4) Taidekasvatus. Taidekoulujen resurssit on taattava ja tilakysymykset ratkaistava. Myös peruskoulussa taideopetusta on lisättävä ja laajennettava mahdollisuutta päästä sen piiriin kaikille halukkaille. Erityisen tärkeää olisi taata kaikille koululaisille mahdollisuus päästä koulun kautta esittävän taiteen ja näyttelyiden maailmaan.
5) Kulttuurirakennukset. Kun kaupunkia suunnittellaan, on huomioitava vanhojen arvokkaiden rakennusten perintö ja sen vaaliminen. Olen puolustanut esimerkiksi Valtioneuvoston linnan pihalla sijaitsevaa historiallista painotaloa. Rakennuksia on myös korjattava ennen kuin on liian myöhäistä – tästä esimerkki on Aino Actén huvila Laajasalossa. Kohdassa 2 esittelemäni lainarahasto olisi helppo, toimiva ja suhteellisen kustannusneutraali tapa löytää tiloille sopivia käyttäjiä.
6) Alueiden tasa-arvo. Helsinki on paljon kantakaupunkia laajempi, ja kulttuuritoimintaa tarvitaan myös lähiöissä. Keskustassa on paljon valtakunnallisia merkittäviä kulttuuri-instituutioita, ja Helsinki voi omilla kulttuuriavustuksillaan ja tilaratkaisuillaan kannustaa kulttuuritoiminnan ja taiteilijoiden jalkautumiseen eri puolille kaupunkia.
Kulttuuritalojen, kuten Malmitalon, Kanneltalon, Vuotalon ja Stoan toimintaa täytyy ylläpitää ja kehittää niitä alueellisen kulttuurielämän keskuksina. Samalla on tuettava alueellisesti leimallisia kulttuuritapahtumia ja taiteen tekemistä. Ne ovat erityisen hyviä välineitä paikallisen identiteetin ja yhteisöllisyyden vaalimiseen. Näin kamppaillaan myös alueiden eriytymistä vastaan.
Lopuksi
Olen itse ollut kulttuuritoimittaja koko 2000-luvun, eli suunnilleen saman ajan kun olen istunut kaupunginvaltuustossa. Sitä ennen ehdin toimia tuottajana muun muassa Helsingin kulttuuriasiankeskuksessa. Tunnen hyvin sisältäpäin niin Helsingin kulttuurihallinnon toiminnan kuin moninaiset taiteen sisällöt ja tekijät. Kansalaisaktivistina olen toiminut esimerkiksi VR:n makasiineja puolustaneessa liikkeessä sekä ajanut lukuisten muiden vanhojen rakennusten säästämistä. Päättäjänä olen kamppaillut muun muassa Lapinlahden mielisairaalan ja Laajasalon Öljysäiliön kulttuurikäytön puolesta.
Näissä vaaleissa tarvitaan Helsingin valtuustoon kulttuurimielisiä valtuutettuja.
