Tein kevätkauden viimeisessä Helsingin kaupunginvaltuustossa (22.6.) valtuustoaloitteen, joka toimii esimerkkinä siitä, miten luova ja notkea tilojen käyttö voi olla erityisen toimivaa kulttuuripolitiikkaa. Sen ajatuksena on, että Laajasalossa sijaitseva Öljysäiliö 468 saataisin nykyistä tehokkaampaan kulttuuri- ja asukaskäyttöön, jos sen vuokraamisesta vastaisi kaupunkiympäristön toimialan sijaan kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala.

Tämä Kruunuvuorenrannan Öljysäiliö 468 on pysyvä valo- ja maisemateos, jonka teräsvaippaan on puhkaistu runsaat kaksi tuhatta pyöreää aukkoa. Tämän rungon sisälle jäävää katettua tilaa vuokrataan erilaisille kulttuuritapahtumille ja yksityistilaisuuksille.

Yhtenä esimerkkinä tilan taidekäytöstä siellä nähtiin kesäkuussa 2021 Valtteri Raekallio Corp. -ryhmän tanssia ja kirjallisuutta yhdistänyt Uraanilamppu. Keskellä korona-ajan kokoontumisrajoituksia toteutetun esityksen kannalta lisäetua syntyi siitä, että teknisesti Öljysäiliö 468 ei ole suljettu sisätila, vaan se on luontaisesti tuulettuva katettu ulkotila. Tästä on tapahtumille hyötyä myös jatkossa, jos vastaaviin tilanteisiin päädytään.

Kaupunkiympäristön toimialan kriteereillä määritelty tilan vuokra on nykyisellään ei-kaupallisille kulttuuritapahtumille korkea. Siksi tilan käyttöaste on ollut verraten alhainen. Tapahtumakäytön kehittämisen kannalta haasteena on se, että se ei ole KYMP-toimialan omiin tavoitteisiin nähden erityisen priorisoitavaa.

Valtuustoaloitteellani esitin, että kaupunkiympäristön toimiala ja kulttuurin- ja vapaa-ajan toimiala sopivat yhdessä järjestelystä, jossa edellinen vuokraa Öljysäiliö 468:n jälkimmäiselle kohtuullisen tasoisella kiinteällä vuosivuokralla. Se voisi olla mittakaavallisesti vastaavaa tasoa, mitä tila vuokrina nykyisellään tuottaa – tosin luontevaa on, että lisääntyvän käytön myötä kasvavat ylläpitokustannukset huomioidaan.

Päävuokralaisen roolissa kulttuurin ja vapaa-ajan toimiala voisi luontevasti osana omia toiminnan tavoitteitaan tarjota Öljysäiliö 468:n tilaa nykyistä paljon suuremmalle määrälle kulttuuri- ja asukastapahtumia niiden kesken jaetulla (ja siten nykyistä alhaisemmalla) omakustannusvuokralla.

Toimiala voisi tietenkin oman harkintansa mukaan myös tarjota tilan käyttöä kulttuuri- ja taidetoimijoille erikseen myönnettävänä tila-avustuksena siten kuin toimiala myöntää muitakin kulttuuritukia.

Erilaisille yksityistilaisuuksille tilaa voitaisi vuokrata entiseen tapaan. Näiden vuokratuottojen osituksesta voitaisi tarvittaessa sopia toimialojen kesken.

Kaikkiaan ehdottamallani järjestelyllä ei synny merkittäviä taloudellisia vaikutuksia kummallekaan toimialalle. Näin toimien kuitenkin voidaan nostaa tämän arvokkaan erityistilan käyttöastetta merkittävästi. Samalla voidaan tuottaa kaupungin tavoitteita vastaavalla tavalla myös Itä-Helsinkiin lisää arvokasta kulttuuritarjontaa ja asukastapahtumia.

(Kuvalähde: Helsinkikuvia.fi / Nygren Satu-Marja / CC BY 4.0)