Helsingin Töölönlahdella on Keskustakirjaston työmaa. Sen edessä möllöttää yhä vuoden 2006 tulipalossa vaurioituneen VR:n vanhan makasiinirakennuksen torso. On aika miettiä mitä sille pitäisi tehdä.
Moni sanoo, että rakennuksen joutaa purkaa, mutta tällaisen päätöksen tekeminen ei ole käytännössä yksinkertaista. Siihen on syynsä.
Vuonna 2001, kun Töölönlahden asemakaavasta päätettiin, monipuolisesta kaupunkitapahtumakäytöstä tunnettujen vanhojen VR:n makasiiinien kohtalosta oli käyty pitkään laajaa ja repivää keskustelua. Olin itsekin aktiivisesti mukana silloisessa Pro Makasiinit -liikkeessä. Tavoitteenamme ei ollut estää Töölönlahden kehittämistä tai Musiikitalon rakentamista, vaan ajatuksenamme oli turvata alueen kaupunkikulttuurisen aktivisuuden jatkuminen.
Liikkeen keräämän makasiiniadressin allekirjoitti yli 30 000 kansalaista ja makasiinien puolesta järjestettyyn ihmismuuriin osallistui yli 10 000 protestoijaa. Se lienee suurin koskaan Helsingissä järjestetty kaupunkipolittiinen mielenilmaus.
Kun vaikutti siltä, että Musiikkitaloa ja koko Töölönlahtea koskeva asemakaava saattaisi makasiinien takia kaatua valtuustossa, kaupunkisuunnitteluvirasto ryhtyi asiassa puolustuskannalle. Se esitti asemaakaavan sisältyväksi, että tietty osa – juuri se pystyssä oleva talonpätkä – toisesta makasiinista suojellaan ja sen viereen sijoitetaan vielä kaksi muuta rakennusta, jotka tulisi tehdä purettavista makasiineista saatavista tiileistä.
Näiden kaavamerkintöjen takia sitä jäljellä olevaa makasiinin torsoa ei pysty purkamaan ilman täydentävää päätöksentekoa. Siihen tarviaan suunnitelma, joka jollain tavalla toteuttaa kaavan tavoitteita vaikka ei ehkä kaikilta osin kirjainta.
Käytännössä rakennuksen raunio on kurjassa kunnossa. Sen muuri on sortumavaarassa eikä sen varaan voi ajatella pysyvää katetta. Toisaalta nykysijoilleen rakennus mahtuu ulkomitoiltaan huonosti, koska myöhemmin suunnitellun Keskustakirjaston lippa ulottuu aivan sen viereen. Alla olevassa kuvassa näkyy – puiden taakse häveliäästi piilotettuna – miten haasteellisessa paikassa makasiinin häntäpalikka olisi vaikka se rakennettaisi uudelleen sijalleen.
Mitä sitten pitäisi tehdä?
Järkevintä olisi ensin pysähtyä miettimään, mihin voimassa olevassa asemakaavassa on makasiinirakennuksilla asiallisesti pyritty. Nähdäkseni tarkoitus oli luoda Töölönlahden julkisten kulttuurirakennusten ja kansalaispuiston väliin sellainen muuttuva tila, joka voisi palvella kaupunkitapahtumien järjestämistä alueelle jonkinlaisena kohtaamispaikkana ja tukikohtana.
Kansalaistorilla järjestetään nykyään paljonkin kulttuuritapahtumia ja mielenosoituksia. Pulmana usein on se, että alueelta puuttuu olennainen tapahtumainfra. Jopa esiintyislavat ja vessat on tuotava aina erikseen. Ravintolamyyntiäkin on vaikea järjestää, koska alueelle on vaikea rajata anniskelutilaa.
Tästä syystä Kansalaistorin, Musiikkitalon, Sanomatalon ja Keskustakirjaston väliseen tilaan – siis jonnekin nykyisen makasiiniraunion Mannerheimintien puoleisen päädyn tienoille – kannattaisi sovittaa kaavan vaatiman kolmen rakennuksen sijaan yksi paviljonki. Sen yhteyteen voitaisi sijoittaa kiinteästi katettu ulkolava, sähkön ja veden jakelupisteet, kiinteät yleisövessat ja ehkä jopa sisätiloiltaan pienehkö kahvilaravintola.
Aiemmin esitin, että sinne mahtuisi jopa sauna. Tämä ei olisi minusta edelläänkään huono idea selvitettäväksi.
Ulkolava voisi olla rakenteeltaan sellanen, että sen voi avata useampaankin suuntaan. Kiinteästi muuhun rakennelmaan kuuluvana osana se voisi toimia kahvilaravintolan terassina silloin, kun sitä ei tarvita muuhun. Vessat taas voisivat olla sellaisia, että ne olisivat laajemmassa käytössä vain tapahtumien yhteydessä. Kahvilaravntolalle puolestaan voisi osoittaa kesäisin toimivan laajemman terassialueen. Talviaikaan se voisi toimia pienten kulttuuriesitysten näyttämönä. Kahvilaravintolan pyörittämisestä vastaava yrittäjä taas voitaisi etsiä kilpailuttamalla sopimus ensisijassa sisältökonseptien laadulla.
Tällä ratkaisulla kaupunkitapahtuman järjestäjä toisi minimissään paikalle lähinnä äänentoiston ja järjestysmiehet. Yleisövessojen osalta järjeteäjän vastuu rajoittuisi siivouksen järjestämiseen. Kiinteä lavan paikka ei tietenkään palvelisi sijainniltaan kaikkia tapahtumia, mutta mikään ei estäisi järjestäjiä organisoimasta alueelle entiseen tapaan muitakin lavoja.
Kuvatusta lavapaviljongista kannattaisi järjestää arkkitehtikilpailu. Tavoitteena kilpailussa kannattaisi parhaan kaupunkikuvallisten ratkaisun etsimisen ohella olla se, että rakennelma ratkaisisi mahdollisimman hyvin alueen toiminnallisia pulmia. Arkkitehtien tutkittavaksi voitaisi sysätä sekin, kannattaako ratkaisuihin sisällyttää jotain muistumia makasiinien historiasta.
Töölönlahti on päätöksentekohistoriansa takia niin kuuma tapaus kaikiaan, että makasiiniraunion kohtalosta ole suinsurminkaan haluttu avata suurempaa keskustelua. Virkamiesten taholla on varmaan lähinä salaa toivottu, että talon jämäkin syttyisi hämärästi tuleen tai vain romahtaisi itsestään. Itse uskon, että tässä kirjoituksessani esittämälle ratkaisulle voisi löytyä ylipuoluepoliitista ymmärrystä.
Jotain asiassa pitäisi joka tapauksessa tehdä ennen kuin Keskustakirjasto valmistuu. Ei ole kenenkään kannalta järkeä siinä, että tällä keskeisellä paikalla nököttää loputtomiin aikaisempien päätösten jakojäännöksenä periytynyt aidattu työmaa-alue.