Avoimuus kunnallispolitiikassa tarkoittaa minulle paitsi sitä, että poliittisessa päätöksenteossa ei piilotella merkittäviä asiohin liittyviä tekijöitä, myös sitä että me päättäjät olemme valmiita käymään avointa keskustelua päätöksenteosta myös meitä kritisoivien kansalaisten kanssa.  

Itse olen toiminut näiden periaatteiden mukaan olemalla tavoitettavissa, osallistumalla tapahtumiin, selvittämällä asioiden taustoja ja vaatimalla virkamiehiltä tarkempia perusteluja. Näen kunnallispoliitikon tehtävässä tärkeänä myös kansalaisten neuvomisen vaikuttamisasioissa ja toimimisen välittäjänä byrokraattisen järjestelmän ja tavallisen kaupunkilaisen välillä. Tämä tarkoittaa usein avointa keskustelua tukalistakin kiista-asioista julkisuudessa ja sosiaalisessa mediassa.

Viime aikoina etenkin sosiaalisessa mediassa keskustelu tuntuu usein ylikuumentuvan. Minusta se on uhka demokratialle, koska se johtaa helposti siihen, että päättäjien kynnys avoimuuteen ja vuorovaikutukseen helposti nousee.  Kirjoitin tästä blogitekstin, jossa kerron enemmän myös omista kokemuksista. 

Avoimuus tarkoittaa myös sitä, että päättäjät tekevät selkoa omista taustasidoksistaan. Itse olen kunnallisten luottamustoimien ohella hallituksen puheenjohtaja ja osakas Voima-lehteä kustantavassa Voima Kustannus Oy:ssä. Omistan myös puolisoni Hennin kanssa 74 neliön asunnon Roihuvuoressa. 

Avoimuus tarkoittaa minulle myös sananvapautta: sitä, että kaikilla on oikeus ilmaista avoimesti mielipiteensä kenenkään ennalta estämättä. Tätä periaatetta puolustan aina toimittajana, kustantajana, poliitikkona sekä kansalaisaktivistina.

Toisin kuin usein väitetään, toisinaan ilmaistu mielipide voi rikkoa lakia tavalla, jolla on seurauksia jälkeenpäin. Suomessa perustuslaki turvaa yhdenvertaisuuden lain edessä. Tämä tarkoittaa, että ketään ei saa  syrjiä sukupuolen, iän, alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen, mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella. Jos sananvapautta käyttää esimerkiksi vaatimalla toisiin kohdistuvaa syrjintää, on ymmärrettävää ja oikein, että siitä voi saada rangaistuksen.

Kunnallispoliitikassa meillä päättäjillä on erityinen vastuu myös osata kuunnella myös niitä kansalaisia, joiden ääni ei omin voimin saa niin paljon huomioita kuin joidenkin toisten.