Poliitikkojen valheet ja huono käytös uhkaavat demokratiaa

Mediassa oli juuri esillä erään puolueen provosoiva vaalimainos. En mainitse puolueen nimeä, koska kaikki tietävät muutenkin mistä puhutaan, ja koska heidän pyrkimyksenään on päästä nimenomaan uhriutumaan kritiikistä. Mainoksen sisältö on paitsi röyhkeää kiihottamista maahanmuuttajataustaisia kaupungin vuokratalojen asukkaita vastaan, myös monella tapaa valheellista.

Valtuusto ei päätä kaupungin vuokra-asuntojen myöntämisen kriteereistä, vaan ne perustuvat lakiin. Ketään ei oteta asuntoihin ”jonon ohi”, vaan kämppiä tarjotaan erikseen säädettyjen kriteerien mukaan. Asunnonhakijat eivät siis ole missään odotusnumeroiden mukaisessa järjestyksessä, vaan hakijan asunnontarpeen kiireellisyys ratkaisee kenelle asunto menee. Sellaista lakia ja soveltamisohjetta ei voi laatia, jossa ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan etnisen taustan perusteella. Ihmisen syntyperä taas ei perustuslain mukaan voi olla sen enempää etu kuin haittakaan.

Toisin kuin samassa mainoksessa annetaan ymmärtää, veronmaksajat eivät maksa kaupungin vuokra-asuntojen tekemistä, korjaamista eivätkä ylläpitoa. Ne rahoitetaan lain mukaisesti vuokrista saatavilla tuloilla. Ara-vuokra-asunnot eivät ole edullisia siksi, että niitä tuettaisiin verorahoilla, vaan siksi, että niillä ei tehdä voittoa kuten markkinavuokraisissa asunnoissa.

Erityisen surkuhupaisaa tässä kampanjassa on se, että puolue, joka tällaisilla valheellisilla tiedoilla kampanjoi, on juuri itse vastustanut uusien kaupungin vuokratalojen rakentamista. Ikään kuin niitä riittäisi kenellekään siten yhtään enemmän. 

Tällainen valheellisuus sekä ihmisryhmiin ja yksityisiin ihmisiin kohdistetut ilkeät hyökkäykset ja yksinkertaisesti huono ja epäsopiva käytös tuntuvat politiikassa lisääntyneen viime vuosina valtavasti. 

Osasyy tähän on sosiaalinen media, joka tuntuu kaikkien hyvien ominaisuuksiensa lisäksi avaavan myös mahdollisuuksia ihmisten laumakäyttäytymisen kurjimpien piirteiden toteuttamiseen. 

Kirjoitin muutama kuukausi sitten Kirsi Pihan vetäytymisestä kokoomuksen pormestariehdokkuudesta. Se näytti ainakin julkisuudessa syntyneen kuvan perusteella johtuneen erityisesti ehdokkaan pinnan palamisesta omankin väen huonoon käytökseen. Pelkään pahoin, että tällä hetkellä monissa muissakin poliittisissaryhmissä moni miettii, kannattaako ilmapiiriltään nykyisen kaltaiseen politiikkaan enää jäädä tai hakeutua.

Viidennen kauden valtuutettuna minua surettaa, että politiikka on mennyt tällaiseksi. Jotkut katsovat oikeudekseen vain sanoa ja kirjoittaa asioita ottamatta vastuuta mistään. Mitä politiikasta tulee, jos siellä pärjätäkseen pitää olla röyhkimys tai äärettömän kovanahkainen?

Paitsi että väärät tiedot ja huono käytös tekevät politiikan ilmapiiristä ikävämmän kaikille, siitä seuraa myös, että puolueiden todelliset ideologiset ja politiikan tekemiseen liittyvät erot katoavat mielikuvamölyn alle. 

Olin jokin aika sitten tapaamassa äänestäjiä yhdessä kokoomuksen ja SDP:n ehdokkaiden kanssa. Monelle oli yllätys, miten monista asioista me ehdokkaat olemme eri mieltä. Koska jaamme kunnioituksen asioihin perehtymiseen, sovittuihin käytäntöihin ja hyviin käytöstapoihin, meidät yritetään asettaa yhteen lokeroon, jota kohti eri puolilta hyökätään väittäen, ettei puolueilla ole eroja ja vain populistien äänestämisellä voi vaikuttaa.

Mitä pienet edellä, sitä suuret perässä

Lisää ongelmia seuraa siitäkin, että kyseenlainen käytös on omiaan tarttumaan myös muiden puolueiden reunoilla oleviin ehdokkaisiin. Niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. On myös syntynyt erilaisia yhden asian liikkeitä, jotka rakentavat omaa identiteettiään vain suhteessa muiden haukkumiseen milloin milläkin keksityllä, harhaanjohtavalla tai liioitellulla perusteella.

Esimerkiksi itse olen jo tottunut siihen, miten oikeistopopulistit saattavat hyökätä vihreiden kimppuun täysin keksityillä väitteillä. Kuitenkin nyt on yleistynyt sekin, että myös politiikan toiselta laidalta ja/tai ympäristötunnuksilla ehdolle asettautuneet väittävät vihreiden – ja suoraan minun itseni – tehneen asioita, joita emme ole tehneet, tai joiden suhteen olemme oikeasti toimineet jopa aivan päinvastaisesti. 

Ja kyllä väärällä tiedolla kampanjoidaan välillä aivan eturivistäkin. Tätä kirjoittaessa pormestari Jan Vapaavuori, joka itse ei ole ehdolla enää, on tehnyt viimeisellä vaaliviikolla ulostulon, jossa väittää Kruunuvuoren siltojen kustannusten nousseen jo 800 miljoonaan. Mitään uutta tietoa siltahankkeen kustannusten noususta ei tässä takana ole, Vapaavuori vain laskee kustannuksiin mukaan muita samanaikaisia hankkeita. Tällaisia ovat esimerkiksi Hakaniemen vanhan sillan rakentaminen uudestaan ja Siltavuorenrantaan tuleva uusi puisto. Ne tehtäisiin kyllä muutenkin, mutta nimenomaan kustannussäästöjen takia ne toteutetaan samaa aikaa. Niistä on päätetty erikseen ja niillä on omat budjettinsa.

Tietenkin politiikkaan kuuluu myös teatteria ja liioittelua. On silti vakava pulma, että asioiden tietoinen vääristely hämärtää ihmisten käsityksiä siitä, mistä oikeasti päätetään, ja miten puolueiden ja politikkojen näkemykset oikeasti eroavat toisistaan. Silloin myös vaaleissa annettavien äänten on vaikea löytää tarkoitettuun osoitteeseen.

Samalla huonot käytöstavat vieraannuttavat politiikasta ja sen seuraamisesta kunnon ihmisiä. Pitkään mukana olleen poliitikon nahka on parkkintutunut, eikä vene heti kaadu asiattomaan puhkumiseen ja puhisemiseen. Huolissani olen kyllä politiikkaan mukaan lähtemistä harkitsevien jaksamisesta. Semminkin kun asiaton käytös tuntuu kohdistuvan valikoivasti sukupuolen ja erilaisten oletettujen vähemmistöasemien suhteen.

Kun politiikasta tulee harhauttavaa mielikuvapuhetta ja rumaa huutelua, todellinen valta katoaa yhä kaueammas kansalaisten tavoittamattomiin. Uskon ja toivon, että yhä useampi äänestäjä ymmärtää, ettei tällaisella pelillä voi saavuttaa mitään järkevää missään.