Kokoomuksen kustantama Verkkouutiset nosti juuri esiin perinteisesti aina ennen kuntavaaleja heräävän väitteen, että Suomessa on (muka) liikaa vaaleja. Yleensä aina (kuten tälläkin kertaa) joku oikeistopoliitikko keksii, että vaaleja yhdistelemällä äänestäjän ei kannattaisi vaivautua uurnille niin usein.

Vaalien paketointia esittää myös Hesarissa pitkän linjan politiikan toimittaja Unto Hämäläinen.

Tämä on huono idea. Esimerkiksi kuntavaaleja ja eduskuntavaaleja ei voi käydä samaan aikaan, koska silloin kansalaisten olisi entistä vaikeampi seurata mitkä asiat kuuluvat millekin edustuksellisen demokratian tasolle. Sama koskee EU-vaalien asialistaa verrattuna kansalliseen saati paikalliseen tasoon. Näillä kaikilla vaaleilla on omat aiheensa eikä polittiseen julkisuuteen koskaan mahdu kovin montaa aihetta yhtä aikaa.

Jos vaaleja yhdisteltäisi aina heikompaan roolin joutuisivat paikalliset aiheet. Entistä vaikeampaa olisi kiistellä vaikka jonkun kunnan sisällä jotain tiettyä aluetta koskevasta kysymyksestä kun päähuomio olisi vaikka Suomen ulkopoliittisissa linjauksissa tai talouspolitiikan jännitteissä.

Kansanäänestyksiä kuntavaalien yhteyteen.

Kuntavaalit ovat oikeasti tärkeitä eikä niitä pidä pitää minään sivuvaaleina.

Mutta on totta, että äänestysaktiivisuuden eteen on tehtävä korjausliikkeitä. Siksi kuntavaalien (ja miksei muidenkin vaalien) äänestysaktiivisuutta voisi nostaa sillä, että niiden yhteydessä olisi aina muutamia neuvoantavia kansanäänestyksiä. Eli että tavanomaisen äänestämisen ohella kansalaisille tarjottaisi äänestettäväksi erikseen valittuja linjakysymyksiä.

Esimerkiksi meille vihreille sopisi hyvin sellaiset kysymykset kuten ”pitääkö Helsingin tukea omien kuntalaisten joukkoliikennelippujen hintoja nykyistä enemmän” tai ”pitääkö viheralueiden kokonaspinta-ala kaupungissa säilyttää entisellään”.

Kysymyksiä ei kerrallaan voi olla kovin montaa ja niiden valinnasta ja muotoilusta käytäisi varmasti kovat neuvottelut puolueiden kesken. Kokoomus puolestaan haluaisi varmaan äänestyttää keskustatunnelin ja terveysasemien yksityistämisen ja demarit vaikka vanhuspalveluiden palvelulupauksen tai sen pitääkö pormestarimallista luopua.

Varmaan sitten päädyttäisi kahteen tai kolmeen kysymykseen, joissa kaikille olisi jotain. Mutta luontevaa tässä olisi sekin, että vaalikamppailussa keskusteltaisiin tätä kautta myös konkreettisista kysymyksistä.