Kokosin näkemyksiäni teesien muotoon. Linkeistä löytyy enemmän esimerkkejä. Näitä asioita olen jo ajanut valtuutettuna, ja jos minut valitaan, ajan niitä edelleen:

1) Asumisen hintaa on alennettava. Kaupungin tulee antaa tontteja omaan aravavuokratuotantoonsa ennen kuin tarjoaa niitä muille. Ennestään vuokratalovaltaisille pitää saada kohtuuhintaisia omistusasuntoja, tarvittaessa vaikka kaupungin itse rakennuttamana, jos se ei yksityisiä toimijoita kiinnosta. Lisäksi hitas-, osaomistus- ja asumisoikeusjärjestelmiä on syytä edelleen hyödyntää ja kehittää.

2) Alueiden eriarvoisuus on poistettava. Kaikilta terveysasemilta pitää saada yhtä hyvin aika, kun sellaisen tarvitsee. Kouluja ja päiväkoteja on tuettava erityisesti alueilla, joilla on keskimääräistä suuremmat sosiaaliset haasteet ja paljon kielenoppimisvaikeuksista kärsiviä maahanmuuttajalapsia.

3) Helsingin ympäristöpolitiikan pitää olla todellista. Tämä tarkoittaa hiilen käytön vähentämistä energiatuotannossa sekä nykyistä parempia liikenteen ja rakentamisen ratkaisuja, mutta myös ekologisten arvojen huomioimista kaupunkisuunnittelussa.

4) Kulttuuripolitiikassa Guggenheim-hankkeen tapaisten huomiotalousprojektien sijaan pitää painottaa sisältöjä ja tekemistä, vakiintuneiden instituutioiden ohella myös vapaita ryhmiä, kaupunkitapahtumia ja produktioita. Checkpoint Helsinki on hyvä esimerkki kansainvälisen verkostoitumisen ja nykytaiteen kaupunkitilallisuuden oikeasta ymmärtämisestä.

5) Peruspalvelujen ulkoistamisesta tulee pääsääntöisesti pidättäytyä. Sitä sopii kuitenkin edelleen hyödyntää tarkoin rajautuvissa hankkeissa – kuten lääkärijonojen purkamisessa tai perinteiseen tapaan erilaisten mielenterveystyön ja päihdehuollon erikoisterapioiden hankinnassa. Kaupungin riippuvuutta keskittyneiden markkinoiden hallitsevista palvelutuottajista ja veronkiertoa harjoittavista yrityksistä on vähennettävä. Aivan erityisesti tämä koskee julkisen liikenteen ja terveyspalvelujen uudelleenjärjestelyjä.

6) Asuinrakentamisessa on kunnioitettava sekä rakennetun ympäristön että luonnon ympäristön erityispiirteitä ja arvoja. Helsinkiin sopivat myös nykyistä korkeammat asuinrakennukset, mutta silloin niiden sijoittamisen, erityisyyden ja arkkitehtuurin vaatimusten tulee olla huolella harkittuja. Kivinokka pitää säästää!

7) Kansalaisten osallistumista on vahvistettava. Vallan sivuraiteiksi helposti muodostuvien aluevaltuustojen sijaan tärkeämpää on, että kansalaisten aloitteet ja kuuleminen huomioidaan päätöksenteossa ja hallinnossa nykyistä vakavammin. Suoran demokratian muotoja pitää vahvistaa osallistavan suunnittelun ja kunnallisten kansanäänestysten muodossa. Helsinkiin tulee myös valita sellainen pormestarimalli, jossa kuntalaisten suora kannatus vaikuttaa kaupunginjohtajiston kokoonpanoon.

8) Helsingin liikenteen kehittämisessä tulee painottaa julkisen ja kevyen liikenteen asemaa. Autoliikenteen ohjauksessa tulee ottaa käyttöön ruuhkamaksu, jolla ei pyritä ensi sijassa taloudelliseen tuottoon, vaan liikenteen järkevään ohjaamiseen siten, että joukkoliikenteen houkuttelevuus lisääntyy ja teiden vetokyky paranee ilman suuria tieinvestointeja. Laajasalon silta tulee rakentaa.

9) Työnantajana kaupungin pitää noudattaa reiluja pelisääntöjä ja pyrkiä houkuttelemaan palvelukseensa parhaita työntekijöitä hyvällä henkilöstöpolitiikalla. Tämä tarkoittaa esimerkiksi työsuhdeasuntojärjestelmän uusimista ja henkilöstöjohtamisen kehittämistä.

10) Ankeuttavasta hallintokulttuurista on päästävä eroon. Hallintokuntien tulisit katsoa asioita nykyistä ylihallinnollisemmin ja arkea paremmin ymmärtäen. Luovien ja myönteisten asioiden kieltämisestä pidättäydytään ellei sellaiseen ole aidosti ohittamattomia perusteita.