Vaikutin Helsingin viimekertaisten budjettineuvottelujen taustalla siihen, että asukasosallisuuden avustuksiin saatiin korotus. Siksi yllätyin, kun huomasin taannoin herttoniemeläisten Facebook-ryhmän keskustelusta, että Asukastalo Ankkuria uhkaa lakkautus kaupungin tukien leikkausten vuoksi.
Tarkistaessani päätöksistä Ankkurin tuen tilannetta, näin että se oli noussut eikä laskenut. Silti asukastalolle soitettuani kävi ilmi, että lakkauttamisen uhka oli todellinen.
Miten tämä on mahdollista?
Selitys on siinä, että vaikka toiminta-avustus oli noussut, samaan aikaan kaupunki oli siirtänyt nuorisotalonsa pois Ankkurista ja lakannut maksamasta sen osuutta kaupungin omistaman kiinteistön vuokrista. Asukasyhdistyksellä taas ei edes korotetulla avustuksellaan ole mahdollista maksaa myös nuorisotoiminnan entisen vuokran osuutta.
Kerroin tästä tapahtumasarjasta jo aiemmin blogissani.
Onneksi juuri Facebook-ryhmässä käydyn keskustelun herättämänä kaupunginhallitus osoitti asukastaloyhdistykselle täksi vuodeksi vielä erotuksenkin verran lisää tukea. Välitön lakkauttamisuhka väistyi, mutta tilanne on edelleen auki jatkon suhteen. Asia olisi helposti korjattavissa, jos asukasyhdistyksen ja kaupungin yhteistyöllä asukastalolle löytyisi uusi toimija nuorisotalon tilalle jakamaan vuokran. Erityisen perusteltua olisi, jos siellä voisi järjestää toimintaa varhaisnuorille, jotka eivät uuteen nuorisotaloon mahtuneet ollenkaan.
Vastaavanlainen esimerkki asukastalotoiminnan haasteista löytyy Pitäjänmäestä, jonne ollaan laatimassa uutta asemakaavaa. Siinä rautatieaseman ympäristöön on tulossa uutta asuin- ja liikerakentamista. Samalla vieressä oleva puisto ja vanhat rakennukset suojellaan. Asukasyhdistys on pitkään havitellut kaava-aluella sijaitsevan Kaksoisvahtituvan peruskorjaamisesta asukastaloksi.
Kun asemakaavaa tällä viikolla hyväksyttiin kaupunkiympäristölautakunnassa, lautakunta tuki yksimielisesti esitystäni, jossa ehdotettiin konkreettisesti, että kaupunki osaltaan käynnistää tällaisen asukastalohankkeen.
Yhdistysvetoisen asukastalon toteutuminen Pitäjänmäelle on silti vielä pitkän matkan päässä. Tämä johtuu siitä, että asukastaloja pyörittävien yhdistysten saama tuki kaupungilta on hyvin rajallinen, ja sillä on vaikea kustantaa vanhan puutalon kunnostusta ja ylläpitoa.
Miten asukastalojen tilannetta kannattaisi parantaa?
Sekä Herttoniemen että Pitäjänmäen asukastalojen tilanteisiin auttaisi merkittävästi, jos kaupunki laatisi uuden asukastalojen verkostoa koskevan kehitysohjelman. Sen tulisi sisältää malli siitä, miten asukasyhdistykset, kaupungin oma toiminta ja paikalliset järjestöt sekä yrittäjät voisivat yhdessä hyödyntää samaa tilaa mahdollisimman tehokkaasti toimintojaan yhteen sovittaen. Jaettuna samat tilat ovat tehokkaassa käytössä, asukkaille tarjotaan enemmän toimintaa ja tilakustannusten maksajia on enemmän.
Kaupungin tulisi nimetä asukastalojen ja kaupungin erilaisesta yhteistyöstä vastaava vastuuvirkamies. Samalla pitää tarkastella sitäkin, miten nykyisen asukastalot ovat saavutettavissa eri kaupunginosissa ja onko tässä verkossa korjattavia aukkoja.
Lisäksi jos asukastalon käytössä oleva tila on kaupungin omistuksessa, olisi pohdittava myös, onko tilahallinnon kannalta järkevää siirtää tilan omistus asukasyhdistykselle tai tilojen käyttäjien yhdessä muodostamalle yhteisölle. Silloin tulisi tarkastella sitäkin, että uusi omistaja varmasti selviää kiinteistön ylläpidon kustannuksista.
Tein tällaisesta kehitysohjelmasta asiasta myös valtuustoaloitteen. Sen toivottavaa menestystä ennustaa sille yli puoluerajojen saamani tuki vihreiltä, vasemmistoliitosta, SDP:stä ja jopa kokoomuksesta.
Mihin asukastaloja tarvitaan?
Asukastalot ovat helsinkiläisille erityisen tärkeitä kokoontumistiloja. Ne mahdollistavat monipuolista harrastustoimintaa, ylläpitävät elävää kaupunkia ja tukevat paikallisia yhteisöjä.
Asukastaloja on Helsingissä teknisesti ottaen kahdenlaisia. Sosiaali- ja terveystoimialan alla toimii kymmenkunta asukastaloa, joissa kaupungin työntekijät tuottavat erityisen arvokkaalla tavalla asukkaiden lähelle jalkautuvaa sosiaalityötä. Niiden lisäksi Helsingistä löytyy liki 50 asukastilaa, joita usein kutsutaan myös asukastaloiksi. Niissä toiminnasta vastaavat pääosin järjestöt, jotka saavat yleensä toimintaansa tukea asukasosallisuuteen tarkoitetuista määrärahoista.
Asukastaloja koskevassa aloitteessani hahmottelemani laaja-alainen yhteistyö tekee hyvää myös kaupungin omien asukastalojen toiminnalle. Samalla se rohkaisee niiden perustamista alueille, joille asukastaloa ei yksin järjestövoimin saada aikaan.
Kehitysohjelman mallien kehittelyn rinnalla on selvää, että myös asukasosallisuuden määrärahoja on syytä nostaa. Yksi erityisen tärkeä tekijä olisi saada myös kaikkiin järjestövetoisiin asukastaloihin ainakin yksi kokopäiväinen työntekijä.
Asukastaloja pyörittävien yhdistysten tukien nostamiseen tulee lisää perusteita, kun talojen toiminta vahvistuu uudesta yhteistyöstä kaupungin asuinalueille jalkautuvien palvelujen kanssa.