Valtuustoaloite: pilottihanke Roihuvuoreen –  kansalaisaktiivisuus mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaamiseen

Roihuvuori-Seuran pj Sami Keto ns. Hiidenkirnumetsän maastokäynnillä (Kuva: TR)

Kirsikkapuistoon liittyneen hoitoskandaalin paljastuttua Roihuvuoren ja Herttoniemen asukkaiden piirissä havahduttiin myös alueiden kaupunkimetsissä Staran toimesta käynnissä olevien luonnonhoitotöiden mahdollisiin uhkiin. Kaupungissa on viime aikoina päivitetty luonnonhoitoperiaatteita myönteiseen suuntaa niin, että niissä luonnon monimuotoisuus tulee ottaa aiempaa tarkemmin huomioon. Silti käytännön työ maastossa toteutuu lopulta aika lailla työnsuorittajien oman tulkinnan mukaan. Pettymyksiä on koettu liikaa.

Helmikuun alussa kiersimme näissä kaupunkimetsissä Roihuvuori-Seuran puheenjohtaja Sami Kedon, toiminnanjohtaja Otto-Ville Mikkelän, seuran metsäryhmän sekä kaupungin luonnonhoidosta vastaavien virkamiesten ja maastotöistä vastaavan Staran edustajien kanssa.  Kierros oli hyvänhenkinen, mutta esiin nousi useita vanhoja tuttuja pulmia. Huolta tuottaa esimerkiksi se, että kun metsissä reittejä on tiuhaan, melkein mikä tahansa ikääntynyt ja huonokuntoinen puu voi teoriassa kaatua jonkun reitin päälle. Siksi ne ovat vaarassa tulla aina poistetuksi vaikka monimuotoisuuden näkökulmasta niillä olisi paljonkin arvoa. Tasapainoilua tässä siis tarvitaan.

Sami kertoi myös kehitelleensä yhdessä Roihuvuoressa asuvien tutkijoiden Tiede-Roihu-verkoston kanssa tuoretta ideaa. Siinä Helsingin luonnon monimuotoisuuden turvaamisohjelman (LUMO) osana käynnistettäisiin pilottihanke, jossa luodaan kansalaisten aktiivisuuteen perustuvaa luontokartoituksen toimintamallia. Tämä pilotti kannattaisi toteuttaa juuri Roihuvuoressa, jossa luonnon olosuhteet ovat siihen otollisia ja alueella asuu paljon asiasta kiinnostuneita aktiivisia kansalaisia.

Tämän asian vauhdittamiseksi tein Samin pohjatöiden perustalta valuustoaloitteen Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa 12.3.

Valtuustoaloite paikallisen luontotiedon keräämiseksi

Aloitteessa todetaan alkuun, miten Helsingin kaupungin ympäristölinjauksissa on tunnistettu kaupungin vahva oma rooli luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa. Ekosysteemien monimuotoisuus ei kuitenkaan aina tule esiin laajojen kaupunkitason tarkastelujen yhteydessä ja siksi hankkeessa haettava rajatumpi alueellinen lähestymistapa mahdollistaa tarkemman suunnittelun ja toimenpiteet.

Perusteluissa nostin esiin myös sen, että kun ammattilaisten tekemät laajat luontokartoitukset ovat aikaa vieviä ja kalliita, monilla Helsingin alueilla ekologisessa tiedossa onkin aukkoja. Tätä vasten kansalaisten paneutuneeseen aktiivisuuteen perustuva tiedonkeruu voi täydentää virallisia selvityksiä ja mahdollistaa laajemman alueellisen aineiston keräämisen. Asukkaat myös usein tuntevat oman lähiympäristönsä hyvin ja voivat havaita esimerkiksi uhanalaisia lajeja tai haitallisia vieraslajeja tehokkaasti. Onpa niinkin, että mahdollisuus osallistua oman elinympäristönsä tutkimiseen vahvistaa paikallista identiteettiä ja yhteisöllisyyttä

Aloitteessa korostetaan myös, että käynnistettävässä pilotissa keskeistä on löytää toimintamalli, jossa viranomaisten tietoa voidaan täydentää laadullisesti varmennetulla asukkaiden keräämällä tiedolla.

Pilottialueeksi Roihuvuori

Roihuvuoren valintaa pilottikohteeksi perustelin aloitteessa sillä, että lähiluonto on noussut Roihuvuori-Seuran teettämissä selvityksissä alueen asukkaiden tärkeimmäksi arvoksi ja hyvinvointia tukevaksi tekijäksi. Tämän johdosta Roihuvuori-Seura – jonka jäseninä on jopa yli 15 % alueen aikuisväestöstä – on jo käynnistänyt Roihuvuoren LUMO-työn.

Lisäksi seura on toteuttanut erilaisia hankkeita kouluissa ja päiväkodeissa, mikä sopii hyvin siihen, että  LUMO-ohjelman mukaan luontosuhteen vahvistaminen on erityisen tärkeää lasten, nuorten ja erityisryhmien kohdalla. Osana pilottia voidaan kehittää tällaisen yhteistyön kautta uusia luontokasvatuksen muotoja. 

Itse ajattelen, että tämä hanke ei suinkaan ole tarkoitettu vain oman asuinalueeni tarpeita edistämään, vaikka toki se niitäkin palvelee. Kaikkia pilottihankkeessa syntyviä kokemuksia on nimittäin tarkoituksenmukaista hyödyntää muiden Helsingin kaupunginosien tai osa-alueiden luonnon monimuotoisuuden suojelun kehittämisessä. Herttoniemeä ja Laajasaloa voisi hyvin ehdottaa liitettäväksi siihen alunperinkin, koska nämä kaakon alueet ovat niin vahvasti yhteyksissä toisiinsa niin maaston kuin hallinnon näkökulmista.