Hallituksen kulttuurileikkaukset tuhoavat nyt kulttuurin rakenteita tavalla, jota ei ole helppo korjata edes jälkeen päin. Paljon jää tekemättä sellaista sisältöä, jolle etenkin nyt vaikeina aikoina olisi paljon tarvetta. Kun monet tekijät etsiytyvät hakemaan elantoaan muilta aloilta ja erilaiset kulttuuritilat ajautuvat vajaakäyttöön, jää myös merkittävissä määrin yhteiskunnan aiemmin tekemää satsausta hyödyntämättä.

En yllättänyt, mutta silti tuntui pahalta kun Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa (26.3.) kuultiin hallituspuolueiden edustajien tahoilta näkemyksiä, joissa kyseenalaistettiin kulttuurin tukemisen idea ylipäänsä. On vaikea ymmärtää, miten kansallismielisinä itseään pitävät poliitikot ovat avoimesti sitä mieltä, että kansallinen kulttuurin rahoitus pitäisi jättää markkinoiden hoidettavaksi.

Onneksi kuitenkin Helsingissä on tälle vuodelle saatu enemmistön voimin nostettua kulttuuritukia tavalla, jossa voidaan korjata valtion kulttuurirahoituksen leikkauksia Helsingissä toimivien yhteisöjen ja tekijöiden osalta. Tietenkin aukkoja jää ja niitä syntyy jatkossa vielä lisää. Tuleva valtuusto sitten päättää mihin suuntaan kaupungin kulttuuripolitiikkaa viedään.

Itse esittelin valtuustossa myös omaa ideaani siitä, miten kaupunki voisi tukea kulttuuria toiminta- ja produktioavustusten ohella myös tilapolitiikalla. Sen ohella, että Helsingin kaupunki vuokraisi tilojaan aiempaa joustavammin kulttuuritoimijoiden käyttöön, se tarkoittaa myös sitä, että kaupunki voisi myöntää kohtuullisin ehdoin lainoja kulttuurialan tilahankkeisiin. Tällä tavoin on jo iät ja ajat tehty urheilu- ja liikuntahankkeissa enkä ymmärrä miksi niin ei voitaisi toimia myös kulttuurin kentällä.

Tämän järjestelyn myötä teatteri tai näyttelytoimija tai vaikka taidekoulu voisi saada kohtuullista lainaa oman tilan hankkimiseen tai kunnostamiseen. Se säästäisi usein paljonkin resursseja, kun enää ei tarvitsisi olla yhtä pahasti omia voittojaan hakevien vuokranantajien ja pankkien armoilla.

Olen tehnyt valtuustoaloitteen juuri siitä, että kaupungin nykyisen urheilu- ja ulkoilulaitosrahaston toimialaa laajennetaan myös kulttuurin piiriin.

Tässä aloitteessa pyydän selvittämään myös voisiko urheilu- ja ulkoilulaitosrahaston vaikutusalan laajentaminen olla perusteltua myös tapauksissa, joissa kaupunkiympäristötoimiala yrittää neuvotella
jonkun myytävän kiinteistön siirtämisestä asukastalotoimintaa harjoittavan asukasjärjestön omistukseen. Näissäkin tilanteissa molemmille osapuolille ja kaupunkilaisille suotuisa kauppa uhkaa usein
jäädä syntymättä siksi, että asukasyhdistykseltä puuttuvat yksityisten rahoituslaitosten vaatimat lisävakuudet.