Joukkoliikenteen lippujen erilaisista alennus- ja vapaamatkustusoikeuksista päätettäessä kaupunginvaltuusto menee aina sekaisin kaikkien poliitikkojen innostuessa vaatimaan etuja omasta mielestään tärkeimmille ryhmille.

Keskustelua vaivaa sekin pulmaa, että lippuhinnoista ei  päätä Helsingin kaupungin valtuusto eikä edes Helsingin kaupungin liikennelaitos, vaan pääkaupunkiseudun keskeisiä kuntia edustava kuntayhtymä HSL. Toki sinne  suuntaan voi aina lähettää viestejä, koska poliittisesti johdettu pumppahan sekin on.

Omana kantanani sanoisin painokkaasti, että edessä olevien metroinvestointien vaikutus ei saisi näkyä lipun hinnoissa liian raskaalla painolla. Tämä tarkoittaa kuntien puolella sitä, että on mietittävä verorahoilla maksettavan kustannusosuuden nostamista nykyisestä. Liian korkeat lippujen hinnat heikentävät joukkoliikenteen suosiota suhteessa autoiluun ja kaupungin liikennetavoitteet menevät pipariksi. Rajut korotukset nykyisiin hintoihin ovat myös monille turhan raskas taakka kannettavaksi.

Tässä voi olla olla  hyvä avata sitäkin, miksi matkustajille kokonaan ilmainen joukkoliikenne ei ole kovin hyvä idea. Käytännössä se taas johtaisi joukkoliikenteen tason heikkenemiseen. Tällä hetkellä Helsingin osuus joukkoliikenteen pyörittämisestä katetaan 200 miljoonan edestä verorahoilla ja toisen 200 miljoonan edestä lipputuloilla. Jos joukkoliikenne muuttuisi ilmaiseksi, olisi veroraha sidottava nykyisen tarjonnan toteuttamiseksi 200 miljoonan sijaan 400 miljoonaa.

Eikä siinä kaikki:  kun matkustaminen olisi ilmaista. joukkoliikenteen määrä lisääntyisi merkittävästi ja jotta ruuhkat eivät tukkisi järjestelmää, rahaa pitäisi laittaa paljon enemmän. Ja kun joukkoliikenne silti ruuhkautuisi voisi käydä niinkin, että ne joilla on mahdollisuus tehdä matkansa omalla autolla, tekisivät sen entistä painokkaammin. Autoilun vähentämisen tavoitteen suhteen tehtäisi karhunpalvelus.

On totta, että on köyhiä, joilla ei ole varaa maksaa lippuja niin usein kuin olisi kohtuullista. Käyttäjille ilmainen joukkoliikenne olisi kuitenkin erittäin tehoton tulonsiirto, koska siitä höytyisimme eniten  me paljon matkustavat keskipalkkaiset työssäkäyät.  Köyhien tukemiseksi tulonsiirto pitäisi suunnata paljon tarkemmin rajattuna toimena.

Samalla logiikalla ei ole järkevää antaa alennusta kaikille ikäihmisille tai työttömille. Osa vanhuksista ja työttömistä nauttii niin korkeita ansiosidonnaisia etuja, että pystyy maksamaan lippunsa helpommin kuin moni työssäkäyvä. Sen sijaan alennukset todella kuuluvat peruseläkkeen ja perustoimeentuloturvan varassa eläville.

Opiskelijoiden alennusten suhteen taas  ei pitäisi olla eroa, tapahtuuko opiskelu korkeakoulutasolla vai ammatillisen koulutuksen puolella. Jälkimmäisten asema on tällä hetkellä kohtuuton.

Ja vhdoin ja viimein otsikon aiheeseen:   jos päiväsaikaan opettajan johdolla kulkeva oppilasryhmä voisi kulkea ilmaiseksi, koululaisten kulttuuriekskurssien määrä lisääntyisi paljon. Koululaisryhmät pääsevät kyllä ilmaiseksi museoihin, mutta bussiliput ovat koulujen määrärahoissa niukkuustekijä.

Asiallisesti tässä ehdottamani muutos ei maksa mitään. Koululaisten matkaliput ovat sekä menojen että tulojen osalta toisiaan vastaava läpikulkuerä, joka siirtyy vain kuntien ja HSL:n yhdestä rahasarakkeesta toiseen. Silti niiden poisto korjaisi rahahallinnoinnin tuottaman pullonkaulan. Lapsille kulttuuria, kulttuurilaitosten panokset tehokkaampaan käyttöön. Kaikki voittavat!