Tänään (25.3) Helsingin kaupunginvaltuusto päättää, että meidänkin Roihuvuoressa asuvan perheemme asumiskulut nousevat uuden tonttivuokrasopimuksen johdosta noin 70 euroa kuukaudessa. Tonttivuokraa nostetaan vielä asteittain niin, että kymmenen vuoden päästä vastike on sen takia noin 140 euroa kuukaudessa enemmän kuin nyt.
Korotus on näin suuri, koska yhtiömme sijaitsee kaupungin vuokratontilla, jonka vuokrasopimus on 50 vuoden kuluessa menettänyt arvonsa käytännössä kokonaan. Korotus tarkoittaa, että vuokra nousee lähemmäs sitä tasoa, jota uusissa sopimuksissa maksetaan jo nyt.
Omien lisäkulujemme taakkaa hiukan lieventää tieto siitä, että olemme ehtineet asua yli 12 vuotta asunnossa, jossa asumiskulut ovat olleet vastaavasti alhaisempia.
Käytännössä erotus on ollut veronmaksajien välillistä tukea meille. Helsingin kaupunki eli me kaikki helsinkiläiset omistamme maasta noin 65 prosenttia. Vuokraamme tontteja taloyhtiöille, yrityksille ja laitoksilla ja saamme siitä tuloja. Näillä tuloilla rahoitamme kaupungin toimintoja, esimerkiksi kouluja, ratikoita ja sairaaloita samalla tavalla kuin verorahoilla.
Helsingin tonttivuokrien taso on määritelty niin, että se kohtelisi kuntalaisia tasapuolisesti ja vastaisi perustellulla tavalla tonttivuokrien tasoa muissa kunnissa. Jotta veronmaksajien rahaa ei hukattaisi, tonttivuokran pitäisi myös olla järkevässä suhteessa kiinteistöveroon ja yksityisten pyytämiin tonttivuokriin.
Jos tonttivuokra on alhaisempi kuin vastaavan rakennuksen kiinteistövero – mikä olisi tilanne meidänkin yhtiössämme ellei tonttivuokraa korotettaisi – syntyisi tilanne, missä me veronmaksajat yhdessä saisimme julkisesti omistetulle maalle paremman tuoton, jos kaikki vuokratontit yksityistettäisiin lahjoittamalla ne nykyisille vuokralaisille. Tässä ei tietenkään olisi mitään järkeä.
Tarkemmat asinatuntijaperustelut tonttivuokran määräytymiselle löytyvät täältä.
Tonttivuokrien korotuksen piiriin kuuluu tällä kierroksella vain 170 yhtiötä. Nyt kun niiden vanhentuneet vuokrasopimukset päättyvät, kaupunki tekee tonttivuokralaisten kanssa uuden sopimuksen suunnilleen samoin ehdoin kuin mitä on sovittu kaikissa uusissa sopimuksissa.
Tämä korotus tuntuu tietenkin ikävältä rahanmenolta meistä keihin se osuu. Silti korotuksesta pidättäytyminen niiden takia, joille se tuottaa merkittäviä taloudellisia ongelmia, on huono sosiaalisen tuen muoto. Tämä tulonsiirto hyödyttäisi nimittäin suurimmalta osaltaan keski- tai hyvätuloisia.
Silti kaupunginhallituksessa vasemmistoliittolaiset ja perussuomalaiset vastustivat esitettyä korotusta. He esittivät, että uusittavana olevat tonttivuokrasopimukset tehtäisi vuokralaisille esitettyä edullisempana. Samalla pitäisi avata jo aiemmin tehdyt muut sopimukset.
Esityksen vaikutus kaupungin tuloihin olisi nyt esillä olevien tonttien osalta 4 miljoonaa vuodessa. Saman alennuksen toteuttaminen jo päivitettyihin sopimuksiin tekisi kaupungin tonttivuokratuottoihin 50 miljoonan euron loven vuodessa. Kustannus kasvaisi edelleen, kun uusittavaksi tulee lisää sopimuksia.
Perussuomalaisten ja Vasemmistoliiton ehdotuksen taustalla on hyväntahtoinen pyrkimys välttää asumiskulujen kasvua Helsingissä. Ratkaisussa on kuitenkin vakava ajatusvirhe.
Helsingin tonttivuokra ei ole silinteripäisen riistokapitalistin ahneuksissaan vaatimaa lisäarvoa työläisen selkänahasta, vaan se on progressiivisesti määräytyvää vastiketta julkisen maaomaisuuden yksityisestä käytöstä. Kerätty tuotto ei mene veroparatiisehin tai omistajan leveään elämiseen, vaan sen käytöstä päätetään demokraattisessa järjestyksessä.
Tonttivuokran alentaminen olisikin suora tulonsiirto yhteisestä potista nykyisille kaupungin vuokratonteille olevien asuntojen omistajille. Tästä esityksestä hyötyisivät vielä eniten isojen asuntojen omistajat, eivät suinkaan kaikkein köyhimmät.
Ajattelemattoman esityksen vaikutuksien suhteen voisi puhua jopa käänteisestä progressiosta!
Tonttivuokrien korotuksesta pidättäytyminen saattaisi kyllä lyhyellä tähtäimellä auttaa joidenkin omassa asunnossa asuvien – kuten meidän perheemme – asumiskuluja. Mutta alhaisempi tontinvuokra ei silti pitemmän päälle helpota keskimääräisiä asumiskustannuksia. Alhaisempi tontinvuokra vaikuttaa vastikkeeseen ja sitä kautta nostaa myyytävän asunnon hintaa ja vuokrattavan asunnon vuokratuottoa.
Alhaiset tonttivuokrat ovat siis enemmän yhteiskunnan tukea asunnon omistamiselle kuin asumiselle. Tämä on ainakin perinteisestä vasemmistolaisesta näkökulmasta täysin väärä suunta.
Markkinoiden kautta seuraavia samansuuntaisia vaikutuksia asuntojen hintaan tuottaa myös asuntolainojen verovähennysoikeus ja asumistuki. Ne nostavat ihmisten maksukykyä tarjota parempaa ostohintaa tai vuokraa markkinoilla. Vaikka tuki annetaan asujalle, tämän lisähyödyn saa sittenkin lopulta asunnonomistaja. Myynnin tapauksessa se hyödyttää myös isomman lainan myöntävää pankkia.
Tämän takia asuntolainojen verovähennysoikeudesta kannattaisi luopua. Näin säästyvien valtion menojen korvamerkitseminen esimerkiksi valtion kunnalliselle arava-vuokratuotannolle myönnettävän korkotuen ehtojen parantamiseen olisi paljon parempi asuntopoliittinen suunta. Tämä vaikuttaisi asuntotarjonnan lisääntymisen kautta myös markkinoilla myytävien asuntojen hintojen alenemiseen.
Asumistuesta ei käytännössä voi luopua, koska ilman sitä monilla ei ainakaan Helsingissä olisi varaa asua ollenkaan. Silti yhteiskunnan kannalta olisi paljon parempi, jos asumistukea tarvitseville olisi osoittaa kaupungin kohtuuhintainen vuokra-asunto. Silloin tuki ei välillisesti hyödyttäisi niin paljon yksityisiä asunnonomistajia kuin se nyt tekee.
Tästä kaikesta seuraa se, että jos haluamme tukea kohtuuhintaista asumista, tonttivuokrien alentamisen tai muun markkinoiden tukemisen sijaan julkisen sektorin kannattaa tuottaa itse enemmän asumiskuluiltaan säädeltyjä aravavuokra-asuntoja sekä hitas- ja asumisoikeusasuntoja. Näiden asuntojen tuotannon turvaamisessa kuntien ohella myös uusi eduskunta on avainasemassa.
Kohtuuhintaisen hinta- ja vuokrasäännellyn asuntotuotannon lisäämisen päämäärästä vihreät ja vasemmisto ovat yleensä samaa mieltä. Markkinaehtoisen omistusasumisen tukemista taas yleensä tuetaan oikealta. Tässä tonttivuokra-asiassa vasemmistoliitto astui harhaan. Joko ymmärtämättömyyden tai vaalipopulismin takia. Mutta tulevilla neuvottelukierroksilla tavataan taatusti parempien ehdostusten äärellä.