Helsingissä asuminen maksaa liikaa. Siksi on rakennettava lisää kaupungin vuokrataloja ja muidenkin hallintamuotojen asuntoja. Tässä tilanteessa tarvitaan myös tuoreita ideoita.
Kaupunginvaltuusoton hyväksymässä maankäytön ja asumisen ohjelmassa linjataan, että ”asuntorakentamisen kehittämisessä tulee edistää myös erilaisia rakentamisen tapoja tukemalla mm. omatoimista rakennuttamista ja rakentamista sekä ryhmärakennuttamista”. Viimeksi mainitulla eli ryhmärakennuttamisella tarkoitetaan sitä, että joukko kotitalouksia ryhtyy – usein asuntoyhtiömuotoisen hankeen muodossa – palkkaamansa konsultin avustuksella rakennuttamaan yhteistä taloa, joka voi hyvin olla vaikka suurempikin kerrostalo.
Ryhmärakennuttamisen hyöty on siinä, että asuntojen loppuhinnasta jää pois kaupallisen rakennuttajan voittokate, joka kuumentuneilla asuntomarkkinoilla voi varsinkin halutuilla alueilla olla erittäin suuri. Asukaslähtöisessä hankkeen suunnittelussa myös kotitalouksien omat toiveet voivat vaikuttaa lopputulokseen enemmän kuin normaalisti.
Tämän rakennuttamistavan ongelma taas on siinä, että hankeeseen sitoutuminen vaatii enemmän paneutumista kuin tavanomainen asuntonäytöissä kiertäminen. Toisaalta hankkeisiin ryhtyjille syntyy taloudellisia riskejä.
Uusien ryhmärakennuttamishankkeiden käynnistämistä erityisen usein jarruttaa se, että rahoituslaitokset eivät helposti anna lainaa keskeneräisille hankkeille niin, että rakenteilla oleva talo voisi toimia lainan vakuutena. Tästä syystä projekteihin pystyvät yleensä lähtemään vain sellaiset taloudet, joilla on muuta varallisuutta tai takaajia hankkeen lainan vastineeksi.
Tämän takia kaupungin kannattaisi luoda malli, missä se antaisi erikseen määritellyin kriteerein toteuttamiskelpoisiksi todetuille asuntoyhtiömuotoisille ryhmärakennuttamishankkeille rakentamisaikaisen lainatakauksen. Käytännössä tämä edellyttäisi, että kaupungin tonttiosastolle nimettäisi ryhmärakennuttamisen asiamies, joka käy läpi kaikki takausta hakevat hankkeet. Tämä olisi pieni panos kaupungin rakentamisen monipuolistamiseen liittyvien tavotteisen toteuttamiseksi. Tehtävänkuvaan voisi hyvin liittää myös muiden asukaslähtöisten asuntorakentamishankkeiden ja kaupungin tonttipolitiikan yhteensovittamista.
Kuntalain mukaan kaikki takauspäätökset pitää päättää valtuustossa ja niille on esitettävä riittävä vakuus. Ei kuitenkaan olisi mikään ongelma tuoda tällaisia takauspäätöksiä valtuustoon kootusti vaikka puolen vuoden välien. Takauksien laukeamisen riskit taas ovat vähäisiä, jos hankkeiden realistisuus on asianmukaisesti tarkistettu. Toisaalta jos näin joskus odottamattomasti kävisi, kaupungin oma rakennettujana toimiva ATT eli Asuntotuotantotoimisto pystyisi todennäköisesti saattamaan tällaisen kohteen valmiiksi esimerkiksi hitaskohteena, jonka myymisellä kaupunki voisi paikata takauksen laukeamisesta muuten seuraavan tappion.
Ryhmärakennuttamiskohteiden mahdollinen takaaminen ei asettaisi kuntalaisia eriarvoiseen asemaan. Päinvastoin. Tällä menettelyllä kyseinen asuntojen luomisen muoto mahdollistuisi entistä useammalle taloudelle.
Laajanevana toimintona ryhmärakennuttaminen lisäisi kohtuuhintaisen ja asukaslähtöisesri suunitellun omistusasumisen tarjontaa Helsingissä. Pitemmän päälle se saattaisi myös luontevalla tavalla korvata vakaviin hankaluuksiin joutunutta hitas-järjestelmää.