Tuttava linkkasi kuvan yksin asuvasta ja kotonaan kaatuneesta yli 90-vuotiaasta isoäidistään. Se pysäytti.
Ei ole ihme, että ikääntyneiden huoli omasta asumisestaan lisääntyy. Samoin keski-ikäisten huoli vanhenevista vanhemmistaan. Laitoshoidon tasosta kuuluu huonoja uutisia tavan takaa. Toisaalta kunnon huonontuessa kotona jaksaminenkin voi käydä raskaaksi.
Kotikäynneillä saa kyllä ruokaa ja minimimäärän siivousta ja muuta tukea, mutta yksinäisyyteen ja eristäytymiseen niistä ei ole lääkkeeksi. Edelliseen liittyy myös lisääntyneet varoitukset vanhusten kasvavista mielenterveysongelmista.
Ongelmaan on tartuttava nopeasti, sillä ikääntyneiden määrä kasvaa koko ajan. Yksi ratkaisu asiaan voisi olla seniori- ja palvelutaloja kevyempi, mutta nimenomaan ikääntyville tarkoitettu kaupungin vuokra-asuntojen malli, joissa asuminen on huoneistoratkaisuja myöten suunniteltu vanhusten yhteisöllistä elämistä tukevaksi. Tällaisiin kohteisiin voisi mieluusti hakeutua myös ystäväporukalla.
Yhteisöllisyyden ja omatoimisuuden tukemisen ohella tällaisessa asumismuodossa tuetun asumisen palvelut voitaisi järjestää tehokkaasti ja nykyistä monipuolisempana. Nykyisin kotipalvelujen tuottamisessa suuri osa työajasta menee juuri kohteiden välillä siirtymiseen. Tässä mallissa myös päivystyspalvelut ja erilaisten harrastusmahdollisuuksien tuottaminen olisivat helpommin järjestettävissä, kun niiden piirissä olisi kerralla tavoitettava suuri asukasjoukko.
Meillä on jo nyt senioritaloja, mutta ne usein organisoidaan omistusasumisen ympärille. Tähän ei kaikilla ole taloudellisia mahdollisuuksia. Toisaalta senioritalojen asumisrakenne voi muuttua ajan myötä suurestikin, kun asuntojen omistus vaihtuu. Kaupungin yhteisötaloissa myös asukkaiden keskinäinen yhteenkuuluvuus olisi merkittävä osa asumisen arkea.
Tällaiset ikääntyneiden vuokratalot kannattaisi sijoittaa hyvien joukkoliikenneyhteyksen äärelle paikkoihin, missä parkkipaikkojen tekeminen nostaisi tavallisen vuokratalon rakentamisen kustannukset korkeiksi. Toisaalta jos vanhus siirtyisi tällaiseen taloon tavallisesta kaupungin vuokaratalosta, hänen vanha asuntonsa vapautuisi muille vuokra-asunnon tarvitsijoille.
Asumisen kehittämiseen tarvittaisi enemmän ikääntyneiden omien asumiskokemusten huomioimista. Kuvatulla tavalla toteutettu yhteisöasuminen edistäisi myös kaupungin tavoitteita tuottaa laadun ja kustannusten suhteen parempia palveluja. Helsingin kannattaisi ryhtyä tällaisen asuntokokeilun kehittäjäkaupungiksi ja hakea tähän tukea valtakunnallisen asuntopolitiikan kautta. Kaikki voittaisivat.