Kuten Hesarissa 12.2. kerrottiin, kaupunkiympäristölautakunnassa päätettiin demareiden ja kokoomuksen johdolla vastoin valmistelijoiden esitystä, ettei Helsingissä jatketa bensiini- ja dieselautojen ydinkeskustaa koskevan käyttörajoitusten selvittämistä. Päätöksestä käydyssä julkisessa keskustelussa jäi aika vähälle huomiolle se, että tässä ei vielä olisi päätetty rajoituksen käyttöönotosta ja että kaavailtujen toimenpiteiden aikataulukin ulottui 2030-luvulle, jolloin autokannan oletetaan muutenkin olevan jotain ihan muuta kuin nyt.

Rajoituksen selvittämisen vastustajien eri yhteyksissä esittämien perustelujen joukossa vähän hämmentävä väite on se, että kaupungin pitäisi ryhtyä tarjoamaan kattavammin latausinfraa ennen tällaisiin kaavailuihin lähtemistä. Juuri tällaiset kaavailuthan ovat omiaan herättämään yritysten kiinnostusta omien jakeluverkostojensa luomiseen! Ei kaupunki rakenna bensiiniasemiakaan, vaan tietenkin kysynnän lisääntymisen myötä palvelusta tulee nykyisen polttoainejakelun kaltaista yritystoimintaa.

Toki nyt sitten sitä varmaan niitä kehiteään ensin veronmaksajien rahalla koska kannusteelta vedettiin matto alta.

Toinen asia, jolla lautakunnan enemmistö puolusti päätöstään oli se, että päästöjen vähentämiseen parempi keino on joukkoliikennelippujen halventaminen. No se olisi joka tapauksessa kannatettavaa, mutta juuri sitä edistäviä pyrkimyksiä erityisesti kokoomus on HSL:n tasolla lähinnä vastustanut.

Autoilun tukeminen on yksi asia joka yhdistää kokoomusta ja demareita. Väestön ja liikenteen kasvaessa siitäseuraa vääjämättä ongelmia koska kaupungista uhkaa loppua tila ja päästötavoitteetkin edellyttäisivät tässä toisenlaista harkintaa. Jos demareiden asema vaaleissa vahvistuu suhteessa vihreisiin, nähdään varmasti lisää myös esimerkiksi autotunneleita. Ja autoruuhkia.

Vielä varmuuden vuoksi: minusta ei ole tarpeen vastustaa autoilua kaikkinensa, mutta vastuullinen politiikka lähtee kyllä autoilun haittojen hallinnasta.