Helsinki omistaa paljon kiinteistöjä muiden kuntien alueilla. Ne ovat usein luontoarvoiltaan arvokkaita virkitysalueita. Kaupungilla on pitempään ollut linjauksena myydä ne kiinteistönsä, joille ei ole osoittaa omaa käyttöä. Siksi on loogista, että näitäkin alueita on mietitty tästä näkökulmasta.
Tänään keskiviikkona (12.1) kiinteistölautakunnassa käsiteltiin suunnitelmaa Helsingin ulkokunnissa omistamien kiinteisöjen luovutusten valmisteluohjeeksi. Se kuitenkin palautettiin vihreiden esityksestä ja äänin 5–4 uudelleen valmisteltavaksi.
Siihen oli hyvät perusteet.
Pohjaesityksessä kohteet jaettiin neljään eri koriin arvioidun käyttötarkoituksensa mukaan. Ensimmäinen kori oli siinä osoitettu kohteille, jotka on tarkoitus jatkossakin pitää kaupungin omassa käytössä. Toiseen koriin kuuluivat kehitettävät kohteet, joita kannattaa kaavallisesti ja muuten jalostaa ennen lopullista myyntiä. Esityksen kolmannessa korissa olivat suoraan myyntiin soveltuvat kohteet ja viimeisen korin kohteita oli tarkoitus myydä virkistyskäytön jatkumisen mahdollistamiseksi nimenomaan virkistyskäyttöä kehittäville ja ylläpitäville tahoille.
Ajatus tällaisesta korituksesta on sinänsä kannattava. On myös järkevää, että osa kohteista myydään tahoille, joilla on enemmän mahdollisuuksia niiden hyödyntämiseen ja vaalimiseen. Jopa virkistysalueiden kohdalla usein on perustelua, se että ensi sijassa kukin kunta huolehtii oman alueensa virkistysalueiden kehittämisestä.
Suurin ongelma esityksessä liittyi kuitenkin ylikunnallisen luonnonsuojelunäkökulman ohittamiseen. Tästä huolesta esimerkiksi Suomen luonnonsuojeluliitto kirjelmöi lautakunnalle. Esityksestä näkyi, että kiinteistövirastolla on ollut koritusta tehdessään rajallisesti tietoja kohteiden luonnonsuojelullisista arvoista. Osasyy tähän on siinä, että näitä muissa kunnissa olevia alueita ei ole Helsingin toimesta koskaan kovin tarkkaan invenoitu.
Tarkemmalla syynillä huomaa kyllä, että esimerkiksi Nuuksion kansallispuistoon liittyvät alueet ovat sellaisia, ettei niitä missään tapauksessa pitäisi myydä mihinkään muuhun tarkoitukseen kuin valtiolle osaksi muutenkin suuren suosion takia pieneksi käynyttä kansallispuistoa.
Toisaalta myytävien koriin ovat päätyneet esimerkiksi merkittäviä luonto- ja virkistysarvoja sisältävät Ketunkorpi (Espoo, 51,51 ha), Ridasjärven rakentamaton rantapalsta (Hyvinkää, 3,16 ha) ja Kauhalan ulkoilualue (Kirkkonummi, 247, 98 ha). Kehitettävien koriin taas ovat pulmallisesti sijoitettu vaikkapa Outamon palstan pääpalstan länsiosa (Lohja, 39 ha), Outamon Myllylammen palsta (Lohja, 19 ha) sekä Granön saari (Sipoo, 136,18 ha).
Lisäksi nykyään kaupungin kesämaja-alueeksi vuokrattu Varsasaari on merkitty kehitättävien alueiden koriin, jolloin sen käyttytarkoitus tulisi aikanaan muuttúmaan. Tämä on kysymys, mistä ennen kehitystyön käynnistämistä pitäisi käydä laajempi tavoitekeskustelu.
Vihreiden palautusesityksen muotoilu oli seuraava: Palautetaan uudelleen valmisteltavaksi siten, että koreihin lisätään uusi kori ”Luonnonsuojelutarkoituksessa säilytettävät tai luonnonsuojelutarkoitukseen myytävät tai vaihdettavat alueet” ja kohteiden koritus valmistellaan tältä pohjalta uudestaan. Kohteiden luontoarvoja koskevaa tietoa täydennetään tarvittaessa uusilla kartoituksilla sekä luonto- ja virkistysasiantuntijoiden kuulemisella.
Tämä tarkoittaa, että asia valmistellaan uudestaan niin, että kaikki kohteet kammataan tarkemmin luonnosuojelunäkökulmasta ennen päivitettyä koritusta. Uuteen eli viidenteen koriin voidaan laittaa ilmeisten alueiden ohella ne kohteet. joissa ennen muita mahdollisia päätöksiä on tehtävä kunnon luontoarvojen kartoitus.
Tälla tavoin valmisteltuna esitys voidaan tuoda lautakuntaan uudelleen päätettäväksi. Kannattaa huomioida, että kyse on nimenomaan valmisteluohjeesta, ei varsinaisista myyntipäätöksistä. Tarkoitus alunperinkin on ollut, että varsinaiset myyntipäätökset tehdään kunkin kohteen osalta erikseen.
Minusta lautakunnan päätös oli hyvä. Helsingin pitää kantaa vastuunsa etenkin Etelä-Suomen metsiensuojelun perusteiden selvittäjänä. Olisi hätiköityä siirtää tämä vastuu mahdollisille ostajille – vaikka kyseessä olisivat toiset kunnat.