Köyhät taiteilijat köyhyyden korjaajina

Kävin tutun taiteilijan työhuoneella. Kellarissa oleva työtila oli tarpeeseen nähden pienehkö ja luonnonvaloa oli niukasti. Taiteilija oli kuitenkin tyytyväinen, koska perusturvalla ja satunnaisilla opetuskeikoilla elävälle sopivan hintaisen työtilan löytäminen on vaikeaa.

Helsingissä asuu suurin osa koko Suomen eri alojen taiteilijoista. Taiteilijat ovat yksi taloudellisesti heikommassa asemassa oleva ammattiryhmä. Jos kaupunki haluaisi vahvistaa taiteentekemisen mahdollisuuksia, se ryhtyisi vuokraamaan edullisia työhuoneita ja harjoitustiloja esimerkiksi halvalla hankittavissa olevista tyhjistä teollisuusrakennuksista tai vaikka lakkautetuista kouluista.

Koska tilojen hallinnoiminen voi olla kaupungin kannalta hankalaa, tässä yhteistyötä tarjoaisivat varmasti taiteilijajärjestöt. Tarvittaessa kiinteistöjen hallintaa varten voitaisi perustaa erikseen yhtiöitä tai yhdistyksiä.

Taitelijatilojen tarjoamiseen on myös muita perusteita kuin kulttuurin tukeminen. Se liittyy asuinalueiden yleisempään kehitykseen.

Helsingin tapaisissa isoissa kaupungeissa on tyypillistä, että varakkaampien ja köyhempien alueet eriytyvät tahoilleen. Jälkimmäisiin liittyy usein itseään vahvistavien sosiaalisten ongelmien kierre. Julkiset palvelut kuormittuvat ja kouluissa oppimiselta tilaa vievät muut haasteet ja murheet. Määräävään roolin päästessään syrjätyminen kasaantuu ja periytyy.

”Gentrifikaatioksi ”eli keskiluokkaistumiseksi kutsutaan ilmiötä, missä aikaisemmin vähemmän varakkaiden alueina tunnetut ympäristöt muuttuvat ensin kulttuurisesti kiinnostaviksi ja sen myötä uusien asukasryhmien kannalta houkutteleviksi. Asuntojen hintojen ja vuokrien nousun myötä ne voivat muuttua köyhille liian kalliiksi asua.

Helsingissä tällaisina alueina tunnetaan esimerkiksi Punavuori, Kallion seutu ja yhä vahvemmin myös Vallila.

Sosiaalisten ongelmien alueellista kasaantumista on Helsingissä pyritty estämään sillä, että kaikilla alueilla olisi sopivassa suhteessa vapaarahotteisia omistusasuntoja, kaupungin vuokrataloja ja muulla lailla hintasäänneltyjä hitas-asuntoja ja asumisoikeusasuntoja. Käytännössä tämä ei kuitenkaan toteudu aina toivotulla tavalla. Uusien tutkimusten valossa alueelliset erot ovat voimistumassa.

Jos kaupunki ryhtyy tässä tilanteessa tarjoamaan kulttuurin tekemiseen työhuoneita, harjoitustiloja ja esiintymispaikkoja juuri sosiaalisesti haasteellisimmilta alueita, se saa lyötyä kahta kärpästä yhdellä iskulla. Taiteentekemisen edellytykset parantuvat ja alueiden kehitys vahvistuu. Alueilla, joilla on paljon kaupungin vuokra-asuntoja ja muita hintasäänneltyjä asuntotyyppejä yleinen asumisen hintataso ei nouse niin, että vähemmän varakkaat joutuisivat muuttamaan alueelta pois.

Kaikki voittavat.