Korona kurittaa kulttuurikenttää – Helsinki tarvitsee kriisiohjelman

Tältä näytti toissapäivänä Tennispalatsin leffateatterissa. (Kuva: itse otin).

Koronaepidemia ja sen aiheuttamat välttämättömät rajoitustoimet ovat osuneet ankarasti kulttuurikenttään. Erityisen vahvasti tämä näkyy näyttämötaiteiden, konserttien, elokuvan ja moninaisten kaupunkitapahtumien saralla.

Koronakriisin yhä jatkuessa on käynyt selväksi, että ilman yhteiskunnan tukea monen vakiintuneenkin kulttuuritoimijan tulevaisuus on vakavasti vaakalaudalla. Kaikkein vaikeammassa tilanteessa ovat ne vapaat yhteisöt, joiden toimintaresursseista erityisen suuri osa tulee produktiokohtaisista tuotantotuista ja lipputuloista.

Vaikka päävastuu koronan vaikutusten pehmentämisestä on valtiolla, myös Helsingin on tunnistettava pääkaupunkina vastuunsa oman piirinsä kulttuurituotannon jatkuvuudesta. On tilastollinen tosiasia, että suurin osa eri alojen taiteilijoista asuu ja vaikuttaa täällä. Helsinkiläisellä kulttuuritarjonnalla on myös yleisön saavutettavuuden kannalta erityistä merkitystä. Samalla tämä tarkoittaa, että Helsingillä on sekä velvollisuus että mahdollisuus kantaa kortensa kekoon.

Tämän takia olen jättänyt Helsingin kaupunginvaltuustossa aloitteen, jossa esitän, että kaupunki perustaa erillisen asiantuntijaryhmän valmistelemaan kattavaa suunnitelmaa koronan Helsingin kulttuurikentälle aiheuttaman kriisin ratkaisemiseksi.

Työryhmän ensimmäisenä tehtävänä olisi tehdä laaja kysely sekä kaupungin omille kulttuurilaitoksille että kaupungin tukemille kulttuuriyhteisöille toiminnan tämänhetkisistä haasteista ja tulevaisuuden näkymistä. Samalla vastauksia haettaisiin siihen, millaisia akuutteja tai pitempiaikaisia korjaustoimia ne itse toivovat kaupungilta. Olennaista on nyt kuunnella kulttuurikenttää, jotta tulevat tukitoimet todella vastaavat alan ongelmiin tehokkaasti.

Päätehtävänään työryhmän tulisi tuottaa suosituksia siihen, miten kohdentaa kaupungin nykyisiä määrärahoja ja mahdollisesti budjettien yhteydessä erikseen päätettäviä lisätukia. Lisäksi sen laatimassa ohjelmassa otettaisiin kantaa siihen, miten kaupunki voisi auttaa kulttuuritoimijoita oppilaitos-, tekniikka-, tila- ja markkinointiyhteistyön saroilla tai vaikka esimerkiksi lainatakuiden osalta.

Suoran taloudellisen tuen ohella tarvitaan uusia rakenteellisia työkaluja

Tilakysymyksissä luontevasti tulisi harkittavaksi esimerkiksi se, miten kaupunki voisi laajentaa työskentely-, harjoitus- ja esiintymistilojen tarjoamista taiteiljoille ja ottaa vallitsevan tilanteen niiden vuokrissa huomioon. Vastaava mahdollisuus liittyy toimijoiden tukemiseen omien tilojen hankkimisessa. Tämä käy pidemmän päälle vuokraamista edullisemmaksi, ja näin vapauttaa rahaa niiden toimintaan. Parhaassa tapauksessa kaupunki myös saattaa saada siirrettyä pois omalta kontoltaan tiloja, joiden ylläpito on hankalaa.

Markkinointiyhteistyössä kaupunki voisi luoda uusia digitaalisia välineitä kulttuuritapahtumien tiedottamiseen ja tarjota toimijoille ilmaista tai hyvin edullista mainostilaa esimerkiksi metroasemilta tai muilta julkisilta paikoilta siten kuin se olemassa olevien sopimusten puitteissa käy päinsä.

Mahdollisten lisätukien kohdentamisessa kannattaisi kiinnittää myös huomiota kulttuuritahojen mahdollisuuksiin toteuttaa suoratoistoja. Usein idea kulttuuritoiminnan suoratoistamisesta törmää teknisiin kustannuksiin, joten kaupungin olisi järkevää erikseen selvittää, millaisin keinoin tätä kynnystä voitaisiin laskea. 

Kulttuurin kriisiohjelma ei liity vain kulttuurialan toimijoiden ja työpaikkojen tulevaisuuden turvaamiseen. Taide myös auttaa meitä selviytymään juuri tällaisista kriiseistä, jotka ravistelevat nyt arkemme perustaa.

Koronan kulttuurille aiheuttaman kriisin ratkaiseminen edellyttää, että ensi vaalikaudeksi valtuuston kaikkiin poliittisiin ryhmiin valitaan kulttuurialan tilanteen ymmärtäviä ja siihen vakavuudella suhtautuvia valtuutettuja.