Keskustelu uuden yleiskaavan ympäristövaikutuksista näyttää keskittyneen Keskuspuiston länsireunalle ja joihinkin muihin kaupunkimetsiin tehtyihin rakentamismerkintöihin. Huoleen on syytä, mutta minulla on tähän myös hyviä uutisia: mitään ei rakenneta ennen kuin asemaakaavoilla muutosten todelliset mahdollisuudet on selvitetty ja sen taakse on saatu poliittinen enemmistö.
Itse olen entinen Luonto-Liiton pääsihteeri ja pidän kaupunkiympäristön luontoarvojen vaalimista tärkeänä. Asun 1950-luvulla rakennetussa lähiössä, jonka olemukseen kuuluvat asumista ympäröivä merellinen luonto ja kaupunkimetsävyöhyke. Vaikka kaupunki kasvaa ja tarvitaan uusia asuntoja, meillä on oltava varaa pitää kiinni juuri tällaisesta lähiluonnosta.
Aloitin kaupunginvaltuustossa 2000-luvun alussa ja päädyin oitis kaupunkisuunnittelulautakunnan jäseneksi. Olin samalla vihreiden pääneuvottelija Yleiskaava 2002:n valmistelussa. Yleiskaava on aina kokonaisuus, jonka osien pitää sopia toisiinsa eikä kaikista kohdista voi äänestää erikseen. Järjestöissä olin tottunut suoraan mielipidevaikuttamiseen, mutta nyt oli pakko sovitella puolueiden näkemyksiä toisiinsa.
Kun neuvotellaan, kaikkea ei saa mieleisekseen. Opin kuitenkin käytännön kautta, ettei yleiskaava velvoita rakentamiseen, vaan moni asia menee uusiksi kaavoituksen seuraavilla portailla. Esimerkiksi tuossa yleiskaavassa selvitysalueeksi osoitettu Kivinokka päätettiin myöhemmin säästää rakentamiselta. Myös vihreille tärkeän, Mustavuoren lähellä olevan arvokkaan metsäalueen rakentaminen kaatui asemakaavavaiheessa.
Tämä on erittäin ajankohtaista nyt, kun Helsingin kaupunginvaltuusto hyväksyi uusimman yleiskaavan.
On siis totta, että Hämeenlinnanväylän muuttaminen bulevardiksi uhkaa riipiä Keskuspuiston länsireunaa. Siitä huolimatta, että esimerkiksi Pirkkolan kohdalla viherväylä on jo ennestään liian kapea. Muita erityisen ongelmallisia ympäristökohteita ovat esimerkiksi Vartiosaari, Melkki, Ramsinniemi sekä Tuomarinkylän pellot ja suojametsät. Tarkempi lista ongelmakohteista löytyy tästä Helsingin luonnonsuojeluyhdistyksen lausunnosta.
Kaikesta huolimatta kaupunkiluonnon ystävien ei kannata heittää kirvestä kaivoon ennenaikaisesti. Hyväksytyssä yleiskaavassa alueiden maankäytön päätarkoitus on merkitty eri värisillä pikseleillä, jotka vastaavat luonnossa 100 kertaa 100 metrin kokoista ruutua. Minkään pikselin rakentamismerkintä ei todellakaan tarkoita sitä, että se olisi pakko rakentaa kokonaan tai ylipäänsä. Kaikki uusi rakentaminen vaatii siis aina myös asemakaavaa, jossa rakentamisen rajat ja mahdollisuudet punnitaan erikseen. Asemaakaavan hyväksyminen taas edellyttää normaaleja ympäristöselvityksiä, kansalaisten kuulemisia ja lopulta poliittisen enemmistön tukea.
Yleiskaava ei siis tarkoita kaupunkimetsien tuhoamista. Niihin liittyvät neuvottelut ovat vasta edessäpäin. Meidän tulisi valmistautua jo nyt etukäteen kriittisten kohteiden asemakaavojen valmisteluun. Alla olevaan yleiskaavakarttaan olen malliksi merkinnut joitakin asemakaavaiheessa kriittisen tarkastelun vaativia alueita.
Yleiskaavan jälkipuinnissa törmää usein kysymykseen, miten luonnonystävä on saattanut hyväksyä tällaisen yleiskaavan. Vastaus siihen on yksinkertainen: Tämän yleiskaavan merkittävin kaupunkirakenteellinen vaikutus liittyy kaupunkibulevardeihin. Ne muuttavat kaupungin liikennepolitiikan aivan uudella tavalla joukkoliikennepainotteiseksi. Samalla jopa kolmannes uudesta asuntorakentamisesta osoitetaan alueille, joilla pääsääntöisesti ei ole ollut käyttöä tai luontoarvoa. Kaupunkibulevardien kaatuminen Keskuspuiston reunan takia olisi johtanut entistä kovempaan paineeseen kaikkein kaupunkimetsien rakentamiseksi ympäri kaupunkia. Keskustapuistoakin olisi luultavasti kohdeltu vieläkin ankarammin.
Kaupunkiluonnon puolustamisessa – kuten kuntapoltiikassa ylensäkin – menestys edellyttää aina poliittisen enemmistön saamista tärkeän asian taakse. Uusi yleiskaava on ympäristön kannalta ehdottomasti mainettaan parempi. Kaupunkimetsien osalta se vaatii kuitenkin asemakaavavaiheessa valppautta ja lisää vaikuttamista Siihen tarvitaan asukasliikkeiden, ympäristöjärjestöjen ja ylipuoluepoliitista yhteistyötä.
Luonnon puolustamisessa tehdään tällä tavalla koko ajan hyviä päätöksiä. Helsinki omistaa myös lähikunnissa sijaitsevia arvokkaita luonnonmetsiä. Vastikään onnistuimme kiinteistölautakunnassa pienellä äänienemmistöllä pysäyttämään näiden alueiden valmistelussa olevan myynnin. Tällaisia päätöksiä tarvitaan lisää.
Kannattaa huomata, että tulevat kunnallisvaalit muuttavat puolueiden keskinäisiä painosuhteita ja ratkaisevat keitä valtuutettuja valitaan kustakin puolueesta. Vaalituloksella on erityistä merkitystä, kun yleiskaavan pohjalta jatkuva suunnittelutyö käynnistyy. Nyt päätetään siitä, miten vihreä valtuusto on kaupunkimetsistä lopulta päätettäessä.