Viime vuoden toukokuun alussa Helsinki otti käyttöön nykyisen kaupunkipyöräjärjestelmänsä. Esitetyistä epäilyistä huolimatta sitä kiiteltiin alusta asti paljon ja sen käyttöaste osoittautui paljon oletettua suuremmaksi. Se on jo nyt Euroopan mittakaavassa yksi tehokkaimmin hyödynnetyistä järjestelmistä.
Kaupunkipyörien suosion takia Espookin on kiinnostunut jo tulevana kesänä kokeilemaan järjestelmää Matinkylä-Olarin alueella. Puheenjohtamassani HKL:n johtokunnassa päätimme, että tätä kokeilua varten Helsinki vuokraa Espoolle sata kaupunkipyörää omistaan.
Olisi upeaa, jos tämä pilotti tuottaisi pysyvän kaupunkipyörätoiminnon Espooseen. Samalla kokeilu on Helsingin omaltakin kannalta kiinnostava. Alunperin järjestelmää ajateltiin vain keskustan ympäristöä palvelemaan. Jos Espoon kokemukset osoittautuvat hyviksi – ja miksipä ne eivät sellaisia olisi – mikään ei estäisi sitä, ettemmekö voisi Helsingissä miettiä järjestelmän laajentamista myös omiin metroradan varren lähiöihimme.
Tietenkin pyörien käyttöalueen merkittävä laajeneminen vaatii paljon lisää pyöriä ja niiden hankkimisen, korjaamisen ja siirtelyn infrakustannukset kasvavat. Samalla lisääntyisivät kuitenkin käyttömaksut ja sponsorituotot.
Helsingissä nyt olemassa olevan sopimuksen mukaan järjestelmästä vastaa ulkoinen operaattori kilpailutettua hintaa vastaan. Samalla kaupunki saa käyttömaksut itselleen ja operaattori sponsorituotot. Kaupungille jäävä välimaksu on nykyisellään hyvin kohtuullinen, mutta järjestelmän laajetessa se tietenkin kasvaisi jonkun verran. Siksi tulevaisuuden siirrot pitää tehdä harkiten.
Tässä kokonaisuudessa itse näen, että erityisen ilmeinen laajentumislaue löytyy Itäkeskuksen ja sen liityntäliikennepiirin ympäristössä. Olisi mainiota, että Itäkeskuksen Stoasta, kauppakeskuksen kulmilta ja metroasemalta voisi siirtyä kaupunkipyörällä esimerkiksi Myllypuroon, Puotilaan, Vuosaareen, Marjaniemeen, Roihuvuoreen ja jopa Herttoniemeen. Samalla liikkuminen näiden aludein välillä kävisi ilman Itäkeskuksen kautta kulkemista.
Selvitysten ja kokeilun perusteella tietysti sädettä voisi jatkaa kaueammaksikin. Yhtä lailla voi piirtää uusia toimintaympyröitä omiin kohtiinsa. Esimerkkiksi Vuosaari on alue, jossa voisi hyvin toimia oma minijärjestelmänsä.
Espoon ensi kesän kannattaakin seurata tarkkaan. Jos olen mukana näissä kuvioissa vielä seuraavalla valtuustokaudella, lupaan tehdä voittavani sen puolesta, että näitä kokemuksia hyödynnetään myös Helsingin järjestelmän kehittämisessä.