Noin vuosi sitten useissa Kaakkois-Helsingin asukasryhmissä keskusteltiin kiivaasti Jääkenttäsäätiön ja kaupungin kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan pyrkimyksestä toteuttaa Abraham Wetterin tien ja Linnanrakentajantien kulmassa olevalle tontille harjoitusjäähalli.
Silloisten keskustelujen takia olin yhteydessä liikuntahallinnon johtoon ja pyysin järjestämään asiassa asukkaiden kuulemisia. Asia on paikallisesti varsin merkittävä: ei vähiten siksi että juuri sille paikalle on vuosien ajan odotettu uimahallia. Mitään asukastiedotusta asiasta ei silti ole järjestetty, vaikka tänään (16.3.2021) tontin vuokraus Jääkenttäsäätiölle oli jo kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunnan päätettävänä.
Mielestäni tästä asiassa asukkaille pitää tarjota mahdollisuus kommentoida hanketta ennen kuin lautakunta naulaa päätöksen kiinni. Siksi pyysin lautakunnan jäseniä jättämään asian tällä kertaa pöydälle, jotta tähän saadaan lisäaikaa. Näin myös tapahtui. Yritän itse välittää keskusteluissa esiin nousevia asioita heidän suuntaansa.
Mistä on kyse?
Tontille kaavailtiin siis alunperin uimahallia ja siihen tehtiin jopa toteuttamiskelpoinen arkkitehtisuunnitelma. Vuosaaren Urheilutalo Oy kuitenkin luopui hankkeesta aikaa sitten, eikä näköpiirissä ole enää ollut uimahallille tekijää.
Jääkenttäsäätiö taas tarvitsee uuden harjoitushallin, kun Nordenskiöldinkadulla sijaitsevan vanhan jäähallin kentät poistuvat käytöstä. Koska Herttoniemen tontti on asemakaavassa varattu nimenomaan liikuntarakennukselle (eikä välttämättä juuri uimahallille), kaavallista estettä hallin tekemiseen tuohon ei enää ole. Ja toisin kuin uimahallille, jäähallin rakentamiseen löytyy rahat.
Asemakaava on lainvoimainen ja äskettäin päivitetty. Siksi asiaa ei käsitellä esimerkiksi meillä kaupunkiympäristölautakunnassa lainkaan. Ainoa poliittisen päätöksenteon tilanne liittyy siis juuri nyt käsillä olevan kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunnan päätökseen, että vuokrataanko tämä tontti Jääkenttäsäätiölle ja millä ehdoilla.
Mitä uhkia hankkeeseen liittyy?
Ensimmäinen ongelma tässä liittyy siihen, että Herttoniemessä, Roihuvuoressa, Laajasalossa, Tammisalossa ja muilla lähialueilla on todella pitkään ja hartaasti odotettu uimahallia. Hanke ei ole edennyt, koska kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan näkökulmasta uimahalliverkostossa on tällä hetkellä isompiakin aukkoja – monilla alueilla matka uimahallille on vielä pidempi. Lisäksi uimahallit tehdään nykyisin liikunnan monitoimirakennuksiksi, jollaista on tuolle paikalle vaikea mahduttaa.
Silti minua hämmentää, että lautakunnan esityslistalla tätä uimahalliasiaa ei avata lainkaan jäähallista päätettäessä. Itse haluaisin ennen päätöstä käydä tiukan keskustelukierroksen siitä, onko uimahallin saaminen Kaakkois-Helsinkiin todella aivan mahdotonta. Samalla tulisi miettiä, että jos tämä tontti annetaan muuhun tarkoitukseen, mihin mahdollinen uimahalli aikanaan sijoitettaisiin?
Olen itse esittänyt toisissa yhteyksissä (esimerkiksi tässä blogissani), että paras ratkaisu olisi toteuttaa harjoitusjäähalli ja uimahalli sellaisena yhdistelmänä, jossa jäähallin vaatima jäähdyttäminen ja uimahallin lämmitys yhdistettäisiin, mikä olisi ekologisempi vaihtoehto kuin erikseen toteuttaminen. Jäähallit ovat lähtökohtaisesti energiasyöppöjä ja niiden kohdalla ympäristöasioita on mietittävä huolella. Tällaiselle hybridille täytyisi löytää toinen paikka esimerkiksi teollisuusalueelta. Valitettavasti lienee niin, että hallinnon aikataulu ja luovuus ei tällaiseen projektimuotoiluun taivu.
Isoja haasteita liittyy myös hankkeen muihin ympäristöllisiin ja kaupunkikuvallisiin vaikutuksiin. Tontti on historiallisesti arvokkaan Herttoniemen kartanon puiston vieressä. Kaavoittaja silti katsoo jäähallin olevan rakennuksena jopa aikaisempaa uimahallia helpommin ympäristöön sopiva. Siksi tontin rakentamista ei nyt olla tarkastelemassa uudestaan, vaikka käyttötarkoitus muuttuisi.
Itse en nielisi tätä kakistelematta ainakaan ennen kaupunginmuseon tarkempaa arviota hankkeen vaikutuksista historialliseen ympäristöön.
Luontoarvojen näkökulmasta on aina ikävää kun joudutaan kaatamaan puita. Tässä tapauksessa onneksi kyse ei ole erityisen merkittävästä luonto- tai virkistysalueesta. Tämän tontin mennessä jäähallille tulisi kuitenkin miettiä, mihin uimahalli aikanaan saataisiin kaupunkimetsiä kaatamatta.
Myöskään hallin liikennevaikutuksien suhteen ei kannata olla välinpitämätön. Me alueen asukkaat emme haluaisi lisätä jo muutenkin ruuhkaisen Linnanrakentajantien liikennettä yhtään nykyisestä. Vastaväitteinä on esitetty, että lisäliikennettä syntyy rajallisesti ja se sijoittuu enimmäkseen ruuhka-aikojen ulkopuolelle. Parkkipaikkojenkin määrä on kuulemma hyvin kohtuullinen.
Tässä myös käyttötarkoituksella on merkitystä: jäähallille voisi kuvitella tuotavan useammin ja enemmän esimerkiksi harrastusvarusteita kuin uimahallille. Näin uimahallille tehtyjä liikennesuunnitelmia ja -arvioita ei voi mielestäni suoraan käyttää jäähallin yhteydessä. Ennen päätöstä tästä olisikin mielestäni saatava kaupunkiympäristön toimialan liikennesuunnittelijoiden arvio tilanteesta.
Entä jäähallin avaamat mahdollisuudet?
Tänä vuonna talvi on ollut oikea talvi ja urheilukentille on päässyt hyvin luistelemaan. Silti viime vuodet ovat osoittaneet, että näin ei välttämättä aina enää ole. Jos uuden harjoitushallin kahteen kaukaloon varataan aikaa myös alueen asukkaiden käyttöön, se varmasti on monelle mieleen. Luistelusta ja lätkähöntsäilystä voisi silloin tulla myös ympärivuotinen harrastus.
Jäähalli voi myös tuoda alueelle erilaisia urheilu- ja kulttuuritapahtumia, mikä tietysti olisi hienoa.
Kulttuurin ja vapaa-ajan lautakunnan esityslistalla kerrotaan lupauksia herättävästi, että “rakennettavan harjoitusjäähallin pääasiallisia käyttäjiä ovat paikalliset urheiluseurat, lähialueiden koulu- ja päiväkotiluokat sekä muut lähialueen asukkaat, perheet ja harrasteryhmät.”
Oleellista kuitenkin on, mitä ”lähialueilla” tässä oikeasti tarkoitetaan. Hallin tulee olla myös aidosti läheisten kaupunginosien asukkaiden käytössä, ei vain laajasti määriteltynä vaikka uusmaalaisten jääkiekkojoukkueiden harjoitustila. Tämä tulee myös kirjata tontin vuokrasopimukseen.
Liikuntamahdollisuuksien lisäämistä voi yleisestikin pitää kannatettavana. Silti minusta on ikävää ja kehnoa hallintoa, että tällaisia sinänsä hyviä hankkeita ei käsitellä riittävän avoimesti ennen päätöksentekoa. Jos asukkaita ei kuunnella, jäävät mahdollisuudet helposti uhkien alle.
