Ehdotus Roihuvuoren koulu- ja päiväkotitilanteen helpottamiseksi

Roihuvuori on alunperin 1950–60-luvuilla rakennettu lähiö, jonka asukasrakenteessa on juuri nyt sukupolvimurros käynnissä. Vaikka asunnot ovat perheiden tarpeisiin  keskimäärin pienehköjä, alue on lapsiperheiden suosiossa viihtyisän ympäristönsä ja moninaisen asuakasaktiivisuutensa ansiosta. Tästä syystä kaupungin väestöennusteet eivät ole pysyneet lapsimäärien mukana ja samalla päiväkoti- & koulupaikkojen kohdalla on syntynyt niukkuuden tuskaa.

Päiväkotipaikkoja kuuluu tarjotun jo Sipoosta asti, mitä ei todellakaan voi pitää kohtuullisena edes niiden perheiden kohdalla, joilla on oma auto käytössä. Haasteensa on koulupuolellakin, vaikka Vuorenpeikontiellä sijaitseva Roihuvuoren ala-aste saatiin pitkän remontin ja odotuksen jälkeen taas käyttöön.

Roihuvuoren ala-asteen rakennus on suomalaisen modernin arkkitehtuurin mestari Aarno Ruusuvuoren piirtämä, vuonna 1967 valmistunut betonirakennus. Vielä muutama vuosi sitten sen tulevaisuus oli pahasti vaakalaudalla, mutta etenkin aktiivisen asukasliikkeen vaikutuksesta koulu saatiin kuin saatiinkin kunnostettua. Itse vaikutin asiaan valtuutettuna, kiinteistölautakunnan jäsenenä ja kaupunginhallituksessakin. Arvorakennuksen peruskorjaus on nyt jo ehditty jo palkitakin ja koulu on ansaitusti esillä esimerkiksi HAM:in Tennispalatsissa esillä olevassa modernisminäyttelyssä.

Remontin valmistumisen jälkeen jopa moni rakennuksen räjäyttämistä vaatinut kaupunginvaltuutettu on tunnustanut minulle nöyrästi, että on itsekin jo sitä mieltä, että  koulun säästäminen oli oikea ratkaisu.

Tästä innostuksesta huolimatta Roihuvuoren ala-asteen kohdalla oli tiedossa jo ennen korjausta se, että se on kooltaan nykykouluksi pieni.  Asiaa ei helpota yhtään se, että remontin yhteydessä oli pakko purkaa koulun korjauskelvottomaan kuntoon rapistunut siipirakennus.  Nyt alueen oppilaaksiottoalueita on jouduttu säätämään  niin, että Roihuvuoren ala-asteen alueen piiriä on pienennetty ja yhä useampi sen lähelläkin asuva koululainen sijoitetaan oman ahtautensa kanssa kamppailevaan Porolahden peruskouluun.

Kuvattuun ongelmaan on kuitenkin olemassa ratkaisu. Roihuvuoren ala-asteen vieressä on asemaakaavaan merkittyä rakennusoikeutta juuri sen remontin yhteydessä puretun siipirakennuksen paikalla.  Siihen olisi mahdollista tehdä kaksikerroksinen uudisrakennus:  sen alakerta voitaisiin varata uudelle päiväkodille ja yläkerta koulun laajennukselle. Päiväkodin piha voisi hyvin sijoittua puiston puolelle, jotta vanha piha riittää isompien lasten tarpeisiin.

Alla viime viikolla ottamani kuva tarkoittamastani paikasta. Puretun siipirakennuksen paikka oikeastaan kaipasi sellaista jäsentämistä mitä uusi siipirakennus sinne voisi tuoda. Metsästä ei tarvitsisi tinkiä ollenkaan.

Tämä idean toteuttamisen ongelma käytännössä on siinä, että kaupungilla on pulaa investointimäärärahoista.  Etenkin koulupuolella rahoja syövät koulurakennusten loputtomat sisäilmaongelmat,  joiden hoitaminen on kiireellistä.

Silti myös rahoituspulman avaamiseen löytyy mahdollisuus. Vuorenpeikontien ja Roihuvuoren tien kulmassa on Roihuvuoren päiväkoti.  Vaikka siihen liittyy minulle henkilökohtainenkin tunneside – olen itse käynyt sitä muinaisen 1970-luvun alussa – on pakko myöntää, ettei sen rakennus ole erityisen merkittävä kaupunkihistoriallisessa mielessä. Toisaalta se sijaitsee isolla tontilla, johon voisi sijoittaa ympäristöön sopivan neljä-viisikerroksisen asuintalon.

Nähdäkseni olisi mahdollista ehdottaa, että jos kaupunki rakentaisi uudisrakennuksen isommalle (tai tehokkaamman suunnittelun kautta lisäpaikkoja muuten tuovalle) päväkodille ja koulun laajenemisen tarpeisiin Roihuvuoren ala-asteen viereen, voisi tämän investoinnin perustella taloudellisesti uuden asuintalon rakennusoikeuksista kaupungille tulevilla tuotoilla.  Asuntorakentamisen lisämahdollisuuksia olisi myös huoltamon rapistuneen autotallirakennuksen ja Roihuvuorentien toisella puolella olevan parkkialueen kohdalla. Autojen hallipaikat voitaisiin näissä tapauksessa turvata rakentamalla ne nykysijoilleen uusien asuinrakennusten alle.

Hankkeen olellinen haaste liittyy Vuorenpeikontien liikennejärjestelyihin. Lasten vienti ja nouto autoilla päiväkodista on jo nyt vaaratekijä kadulla kävellen tai pyörillä kulkevien lasten kannalta. Uudessa katusuunnitelmassa on minusta välttämätöntä joka tapauksessa erottaa kävelytie pysäköinnistä selkeämmin. Samalla on ratkaistava, miten autojen pysähtyminen päiväkodilla onnistuu nykyistä turvallisemmin – oli päiväkoti sitten kummassa tahansa päässä Vuorenpeikontietä.

Roihuvuori on asemakaavallisesti hyvin säilynyt 50–60-luvun alue, jonka piirissä täydennysrakentamisen suhteen pitää olla varovainen. Kuitenkin juuri ostoskeskuksen vieressä tiivistäminen on meille asukkaille yhteinen etu, koska se vahvistaa kauppojen asiakasmääriä ja samalla luo edellytyksiä uusien yksityisten ja jopa julkisten palvelujen saamiselle alueelle.  Tästä syystä myös Roihuvuorentien ja Tulisuontien kulmassa jo rakenteilla olevat asuinrakennukset ovat erittäinkin kannatettavia.

Sen sijaan Ruususenrinteen kohde Roihuvuorta ja Herttoniemen teollissuusaluetta erottavalla metsäselänteellä on paljon ongelmallisempi.  Sille ei voi enää mitään, mutta jatkossa mahdollisesti esiin nousevat esitykset tämän arvokkaan kaupunkimetsän lisärakentamisesta on syytä torjua asukkaidenkin toimesta vahvasti. Asuinrakentamista tarvitaan, mutta kokonaisuuttakin on ajateltava.