Joukkoliikenteen matkalippujen hinnat tuntuvat nousevan joka vuosi. Peruslippujen hintataso tuntuu jo aikaa sitten karanneen monen kohdalla yli kipurajan.

Ei ole oikeudenmukaista eikä yhteiskunnallisesti muutenkaan toimiva ratkaisu, että perusliikkumisen kohdalle syntyy kukkaronmuotoinen pullonkaula. Maailmalla on nähty liikaa esimerkkejä, siitä mitä tapahtuu, jos työelämän ulkopuolelle jääminen johtaa pakkoeristäytymiseen omille asuinalueille.

Joukkoliikenteen alennuksista tai ilmaislipuista ei päätetä Helsingin kaupunginvaltuustossa. Helsingin seudulla ylikunnallisesta joukkoliikennejärjestelmästä vastaa Helsingin seudun liikenne -kuntayhtymä eli HSL.  Sen päättäjien – jotka yleensä ovat valtuutettuja omissa kunnissaan – taholla on oltu usein varovaisia lisäalennusten myöntämisen suhteen, koska taustalla vaanii perusteltu pelko, että juuri peruslipun hinta nousee entisestään.

Usein lisätukea vaaditaan etenkin eläkeläisille, työttömille ja opiskelijoille. Ehdotuksen muotoilussa kannattaa kuitenkin olla tarkkana. Monien eläkeläisten ansiosidonnainen eläke tai monien työttömien ansiosidonnainen työttömyskorvaus on suurempi kuin pienipalkkaisen työansio. Siksi sosiaalisesti oikeudenmukaista on antaa erityisalennusta juuri niille, jotka ovat vain peruseläkkeen tai perustyöttömyysturvan varassa.  Päätoimisten opiskelijoiden kohdalla alennuksessa taas ei pitäisi olla ikärajaa, koska alennuksen perustehan ei ole mitenkään ikäsidonnainen.

Toisinaan esiin nousee myös vaatimuksia kokonaan maksuttomasta joukkoliikenteestä. Käytännössä se tarkoittaisi, että joukkoliikenne rahoitettaisiin kokonaan verovaroilla, kun se nyt maksetaan puoliksi lipputuloista ja puoliksi suoraan HSL-kuntien verotuloista.

Vaikka ajatus äkkiseltään voi kuulostaa sosiaalisesti reilulta, se ei sitä välttämättä olisi. Kun tehdään tulonsiirto kaikille eikä vain kaikkein heikommille, voi olla että siitä hyötyvät sittenkin enemmän ne, jotka matkustavat työn takia paljon – ja joilla juuri siksi olisi lippuunsa varaa.

Toisaalta matkaliputon joukkoliikenne lisäisi erityisesti lyhyiden matkojen osuutta ja siirtäisi joukkoliikenteeseen matkoja kevyen liikenteen puolelta. Samalla joukkoliikenne alkaisi ruuhkautua, koska enää  sen kasvava käyttö ei tuottaisi lisää lipputuloja, joita voitaisiin käyttää lisävuorojen perustamiseen. Bussien, ratikoiden ja metrojen ruuhkien myötä myös  joukkoliikenteen houkuttelevuus suhteessa autoiluun alenisi niiden silmissä, joilla on ennestään autoiluun sekä mahdollisuus että halua.

Maksuttoman joukkoliikenteen yhteydessä viitataan usein Tallinnan kokemuksiin.  Tallinnan asukkailleen tarjoaman maksuttoman joukkoliikenteen takana on kuitenkin enemmän pyrkimys saada lähikuntien asukkaita siirtämään kirjansa ja veronsa pääkaupunkiin kuin rakentaa kestävää seudullista liikennepolitiikkaa. Käyttäjien kannalta se on tietenkin ollut mukava asia.  Silti sen vaikutus autoliikenteen vähenemiseen ja alueellisen palvelurakenteen kehitykseen on ollut kyseenalainen.

Mutta onko meidän sitten vain nostettava kädet pystyy lippujen jatkuvan kallistumisen takia, vaikka monille niiden hinta on jo nyt liikaa?

Ei suinkaan. Lippujen hintojen nousua pitää torjua ja samalla jopa pyrkiä niiden alentamiseen. Se tapahtuu helpoiten seuraavan kahden reitin kautta.

Ensinnäkin HSL:n perussopimusta pitää rukata kuntien välisten neuvottelujen kautta siihen suuntaan, että matkalipuilla ja suoralla kuntarahoituksella maksettavien osuuksien suhde voisi olla esimerkiksi 40/60 prosenttia. Näin matkalippujen kautta saatavan rahoituksen suhteellinen osuus pienee nykyisestä. Se taas tarkoittaa, että palkkojen, polttoaineiden ja investointikulujen nousu ei osu yhtä vahvasti matkalippujen osuuteen kuin nyt.

Toiseksi etenkin Helsinki ja Espoo voisivat harkita, että ainakin osa näiden kuntien suurista joukkoliikenneinvestoinneista rahoitettaisiin niin, ettei niiden osuutta lasketa koko painollaan vain joukkoliikenteen kuluiksi. Esimerkiksi Länsimetron tai Raide-Jokerin investointien vaikutusta matkalippuihin tulee keventää, koska kaupungit saavat niiden kautta myös merkittävää taloudellista hyötyä uusien asuinalueiden tonttimaan arvossa ja yksityisautoiluun liittyvien tiehankkeiden investointipaineiden helpottumisen kautta.

Jos minut valitaan jatkokaudelle Helsingin kaupunginvaltuustoon, tulen tekemään kaikkeni edullisten matkalippujen puolesta. Samalla haluaisin jatkaa tällä kaudella HKL:n johtokunnan puheenjohtajana tekemää työtäni  joukkoliikkenteen kehittämiseksi entistäkin toimivammaksi. Siinä seudullinen HSL-järjestelmä on jatkossakin erityisen tärkeä työkalu. Mitä enemmän seudullisesta työmatkaliikenteestä siirtyy yksitysautoilusta joukkoliikenteen puolelle, sitä vahvempi on joukkoliikenteen rahoituspohja. Näin sitten syntyy myös lisää pelivaraa lippuhintojen alentamiseen.

Yhdelle ryhmälle soisin erityisen mielläni kokonaan ilmaiset joukkoliput: opettajan kanssa ruuhka-ajan ulkopuolella liikkuville koululaisryhmille.  Tällä hetkellä koulujen määrärahat rajoittavat oppilasryhmien museo- ja näyttelyretkiä, vaikka itse kohteet ovat koululaisille ilmaisia. Näiden matkojen osuuden puuttuminen matkalipputuotoista ei oleellisesti nostaisi muiden lippujen hintoja. Tämä järjestely tarjoaisi kaikille HSL-kuntien lapsille ja koulutyölle suurta hyötyä.