Mikä Fastholman huvilan purkamisessa meni pieleen?

Puhelin soi aamutuimaan. Helsingin kaupungin nuorisoasiainkeskuksen virkamies soittaa Herttoniemessä sijaitsevaan Fastholman huvilaan liittyvästä yllättävästä käänteestä. Kiinteistöviraston tilakeskus on yllättäen kutsunut poliisit tyhjentämään vallattuna olleen huvilan nuorista ja tilannut paikalle purkutraktorin kaatamaan talon saman tien.

Minulle soitettiin, koska olin kiinteistölautakunnassa eri yhteyksissä pyrkinyt pelastamaan huvilan, ja toisaalta valtauksen alettua olin toiminut jonkinlaisena tulkkina nuorisoasiainkeskuksen ja tilakeskuksen kovin erilaisten maailmankuvien välillä.

Vaikka vuosien kuluessa olin tottunut kaupungn virastojen suunnalta erilaiseen ajattelemattomaan hallintopönötykseen, yllätyin nopeasti käynnistyneestä purusta. Olin nimittäin vain muutama työpäivä aikaisemmin lyhyessä käytäväneuvonpidossa yhdessä tilakeskuksen päällikön Arto Hiltusen ja apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäen kanssa tuumaillut, ettei kiinteistöviraston pidä lähteä valtauksen suhteen hötkyilemään.  Nuorisoasiainkeskuksen sopi hoitaa kaupungin puolelta yhteydenpitoa valtaajiin oman kokemuksensa selkänojalla ja diplomatialla.

Mitään kiirettä asiassa ei ollut: rakennuksella tai sen ympäristöllä ei ollut tiedossa kaupungille muuta käyttöä ja vielä alkuvuodesta taloa oli yritetty myydä järjestöille, hinnalla millä hyvänsä, vaikka eurolla. Lisäksi vaikutti siltä, että vuonna 2011 haettu purkulupa oli vanhentunut.

Kuultuani siis aamulla puhelimessa purkutoimien käynnistyneen, soitin tietysti ensiksi Hiltuselle ja Sinnemäelle.  Nämä olivat molemmat kaupungin kiinteistöviraston yhteisellä työmatkalla Ranskassa. Kumpikin oli tiedostani aidosti hämmästynyt.  Sitten soitin rakennusvalvontaan, mistä kuulin, että vanha purkulupa vastoin odotuksia olikin voimassa eli toimenpiteellä oli siis muodollinen edellytys.

Selvittäessäni asiaa lisää ilmeni, että tilakeskuksen väliporras oli tässä asiassa käyttänyt  omaa harkintaansa. Etsin asiasta vastaavat virkamiehet ja tivasin syitä hoppuiluun. Lautakunnan purkupäätöksen ja voimassa olevan purkuluvan ohella riittäväksi perusteeksi koettiin se, että pelastuslaitos katsoi kiinteistössä olevan vaarallisia tulisijoja, ja että sen palotiet oli tukittu kulkuesteillä sekä, että siellä oli käytetty vaarallisia sähkölaitteita.

Kerroin, että tietojeni mukaan sähköt rakennuksesta oli kyllä katkaistu jo edellisellä viikolla; toisaalta tulisijojen käyttökielto oli hyvin valtaajien tiedossa ja barrikadikin oli talossa vain tiedossa olleen tyhjennysuhan takia. Riskien kannalta yksinkertaisin lääke olisi ollut vain tilanteen rauhoittaminen tilakeskuksen puolelta. Tiesin myös itse paikalla käyneenä sen, että talon yleinen kunto ei ollut huono. Mitään lehdissä spekuloituja sortuvia rakenteita tai aistein havaittavia sisäilmaongelmia talossa ei ollut.

Yhteenvetona tulkitsen, että  talon purkamiseen ei oltu lähdetty pahantahtoisuuden, vaan näkökulman rajoittuneisuuden takia. Toimenpiteen takana oli selvästi mielestään yhteisen edun asialla olevien virkamiesten kyvyttömyys nähdä asiaa omaa virastoa laajemmasta perspektiivistä. Juuri näin syntyy sellaista ankeuttamista, mistä olen kirjoittanut aikaisemmin rakennusviraston pulmiin liittyen.

On hyvä avata sekin, miksi lautakunta päätyi lopulta hyväksymään kiinteistön purun. Kiinteistövirastossa oli vuonna 2011 tultu siihen tulokseen, että kun kaupungilla ei ole huvilalle omaa käyttöä eikä rahaa sen korjaamiseen eikä museo vaadi sen suojelua, se kannattaa purkaa. Lautakunta puuttui tähän ja katsoi, että sen sijaan tulisi  järjestää talon myynnistä tarjouskilpailu. Siihen ei kuitenkaan valitettavasti saatu yhtään odotettua yleishyödyllisen toimijan tarjousta. Tämän jälkeen purkuesitykselle ei jäänyt vaihtoehtoja.

Kuitenkin juuri nyt purkutyön käynnistämisen kohdalla sivuuttui se, että nuorten tekemä talonvaltaus muutti tilannnetta oleellisesti.  Valtaajien karkottaminen rakennuksesta oli hätiköityä ja tarpeetonta, koska kaupungin kannalta juuri tällaisen kiinteistön valtaaminen ei ole uhka, vaan mahdollisuus.

On surkuhupaisaa, että vaikka virallisissa puheissa kannetaan huolta nuorten passiivisuudesta, sitten kun nuoret ovat aktiivisia, kutsutaan paikalle poliisit. Karttuneen kokemuksen mukaan tällaisesta rymistelystä seuraa lähinnä lisää valtauksia. Samalla kaupunki ja etenkin tilakeskus joutuvat symbolisen systeemivihollisen rooliin. Tästä saatiinkin tuntumaa jo samana iltana.

Bonushaittaa kaupungille pikapurusta seurasi siitä, että nyt rakennuksesta ei saatu talteen edes vanhoja arvokkaita hirsiä ja muita kierrätykseen soveltuvia materiaaleja.

Kaupunki toimi asiassa väärin useassa eri kohdassa:

1) Kaupungille tarpeetonta, mutta korjauskelpoista kiinteistöä lähdettiin alunperinkin hakemaan liian innokkaasti purkuun. Tarjouskilpailuun lähdettin vasta kun lautakunta puuttui asiaan.

2) Tarjouskilpailu laadittiin tavalla, joka synnytti selvästi väärinkäsityksiä omistajavastuiden ja tonttivuokran laadusta. Tämä taas johti siihen, että tarjouksen jättämiseen nousi liian korkea kynnys.

3) Valtauksen alasajoon ja purkuun lähdettiin hätiköiden ja ilman, että sen seurauksia olisi mietitty sen enempää kiinteistöviraston kuin kaupungin kokonaisedun kannalta. Radikaalille ratkaisulle ei haettu erikseen hyväksyntää ylemmiltä tahoilta. Toisella virastolla eli nuorisoasiankeskuksella pyyhittin pöytää.

Mitä sitten pitäisi jatkossa tehdä?

Menetetyn rakennuksen suhteen ei tietenkään ole mitään tehtävissä, mutta virheistä voi oppia:

1) Tilakeskuksessa on laadittava toimintaohjeisto vanhojen huviloiden ja muiden kaupungin omien toimintojen kannalta tarpeettomien kiinteistöjen vuokraamisesta ja myymisestä.  Niitä pitäisi tarjota soveltuvin ehdoin yleishyödyllisten toimijoiden käyttöön. Jos tällaisia tarpeita ei ole, ne kannattaa myydä eniten tarjoaville yksityisille tahoille. Tilakeskuksen vuokraamisen ja myymisen tavoitteena pitää nähdä kaupungille tulevien tuottojen ohella myös vanhan rakennuskannan säilyttämisen edistäminen.

2) Kiinteistöviraston ja nuorisoasiainkeskuksen on syytä laatia yhteiset ohjeet sille, miten valtaustilanteessa työjako toimii niin, että kaupungin ja kaupunkilaisten kokonaisetu huomioidaan.

Minusta on selvää, että Fastholman kohdalla nousseen älämölön pitää johtaa näihin toimenpiteisiin.

 



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.