Vahvan kulttuuripolitiikan puolesta!

Olen kulttuuritoimittajan työn myötä aktiivinen kulttuurin seuraaja – erityisesti teatterin, elokuvan, kuvataiteen ja kaupunkitapahtumien alueilla. Minusta Helsingin pitää omalla kulttuuripolitiikallaan turvata yhtä lailla Kansallisoopperan ja museoiden kaltaisten kansallisten instituutioiden, keskikokoisten kulttuuriyhteisöjen ja monimuotoisen vapaan taidekentän toimintaedellytykset. Helsingissä on paljon taideoppilaitoksia ja täällä asuu suurin osa maan taiteiljoista. Meillä elävät myös vahvat taidekasvatuksen ja lasten kulttuuriharrastamisen tukemisen perinteet. Niistä on pidettävä kiinni.

 

Helsingissä kirjastot ovat yksi tärkeimpiä kulttuurisen tasavartaisuuden soihtuja. Uusi keskustakirjasto ei saa olla välillinenkään syy lähikirjastojen alasajaolle. Niitä tulee kehittää myös perustoimintansa ohella asukkaiden monipuolisena kohtaamispaikkana. Samalla kirjaston hankintamäärärahojen on pysyttävä kehityksen mukana.

 

Avustusten jaon ohella Helsingissä kulttuuripoltiikkaa tehdään paljon myös kaupungin kiinteistöpolitikan kautta. Olen ollut mukana prosesseissa, joiden myötä kaupunginmuseo siirtyi Tennispalatsiin, Lasipalatsi kehittyi mediakeskuksesta osaksi tulevaa Amos Andersonin museon laajennusta ja Suvilahti päätyi Kaapelitehtaan pyöritettäväksi. Olen ollut myös aktivisesti ajamassa VR:n makasiinien, vanhojen ostareiden ja erilaisten arvorakennusten säilyttämistä ja toiminnallista kehittämistä. Lisäksi olen tukenut Tanssitalon, Teurastamon, Korjaamon ja Altaan tapaisia kaupunkikulttuurihankeita.

 

Tuoreeltaan olen pyrkinyt kehittämään Itä-Helsinkiin etnistä kauppahallia Puotinharjun Puhoksen yhteyteen ja yrittänyt ratkaista Vallilan konepajan kehittämiseen liittyviä ongelmia. Kiinteistöpolitikan alueella ajan väliaikaisesti vaille käyttöä jääneiden kiinnostavien tilojen nykyistä luovempaa hyödyntämistä kulttuurikäytössä tai vaikka taiteilijoiden työhuoneina.

 

Guggenheim-hankkeessa olin museon toteuttamista vastaan. En siksi, että minusta olisi väärin sijoittaa rahaa taiteen esillepanoon, vaan siksi että hanke oli mielestäni valmisteltu kaupungin kannalta epäedullisen sopimuksen muotoon. Museoon liitettiin myös katteetomia odotuksia ja sitä perusteltiin usein ajatuksilla, joista kuului puutteellinen käsitys Helsingin kulttuurikentän nykyisestä tilasta. Kaupungilla onkin nyt erinomainen mahdollisuus täällä ennestään olevaa monipuolista kuvataidetoimintaa ja muuta kulttuuria ja korostaa sen tarjontaa myös matkailun edistämisen näkökulmasta.

 

Kaupunkikulttuuri merkitsee minulle erityisesti ihmisten kaupunkitilassa tapahtuvan kohtaamisen ja kaupungin eri osien erityispiirteiden vaalimista.Tämä tarkoittaa yhtä hyvin kaupunkimetsiä kuin rakennetun ympäristön kulttuuriarvojen vaalimista. Siihen kuuluvat kaupungin joustava suhtautuminen kaupunkitapahtumien järjestämiseen sekä erilaisten tilojen hyödyntämiseen kansalaistoiminnassa ja taiteen esillepanossa. Näen sen osana tärkeinä myös kaupunkitilassa palvelujaan tarjoavien yrittäjien sekä kehittyvän asukastaloverkoston tukemisen,

 

Helsingin kaupunkikuva kestää hyvin erilaisuutta. Minusta Itä-Pasila ja Merihaka ovat omina kokonaisuuksina kiinnostavia siinä missä Puukäpylä ja Keskuspuisto omilla tavoillaan. Haluan suojella puutaloalueita ja luontoalueita, mutta en näen sen kanssa ristiriitaa siinä, että jonnekin muualle tehdän tavallista korkeampaa rakentamista. Tosin kauas näkyvien tornitalojen kohdalla on erityisesti pidettävä kiinni vaatimuksesta arkkitehtuurin tasosta. Esimerkiksi Jätkäsaaren tornihotellin kohdalla olin osaltani vaikuttamassa siihen, että torni massoiteltiin uudestaan kahdeksi matalammaksi rakennukseksi ja niiden tekeminen kytkettiin Lars Sonckin piirtämämän vanhan merimakasiinin kunnostamiseen. Keski-Pasilaan kaavaillut tornit on onneksi jo alunperin päätetty tehdä arkkitehtikilpailun perusteella.