Viime marraskuussa tein aloitteen kaupunginvaltuustossa. Siinä esitin eksoottisiin ja etnisiin tuotteisiin perustuvan kauppahallin perustamista Itäkeskukseen.
Näin Tukholman Hötorgetin kauppahallin tässä väljänä esikuvana. Ajattelin, että keskittyneen vähittäiskaupan ja supermarketkulttuurin keskellä voisi olla tilaa uudelle kauppahallille. Jos sitä vielä profiloisi etnisten herkkujen suuntaan se voisi auttaa sitä löytämään oman kaupallisen markkinarakonsa. Toki etenkin Hakaniemen hallissa on ennestään laaja etnistenkin ruokalajien valikoima, mutta sillä saralla kattausta voisi jatkaa pitemmällekin. Halliin voisi hyvin liittää myös pieniä valmisruokapisteitä, joiden monipuolisesta valikoimasta voisi löytää uusiakin makukokemuksia.
Vaikka se toimisi samalla tavalla kuin muutkin hallit eli kuka tahansa voisi hakea sinne yrittäjäksi, tällainen profilointi voisi myönteisellä tavalla kannustaa juuri maahanmuuttajia yrittäjäksi. Normaaliin tapaan kaupunki maksaisi hallin perustamiskustannukset ja sitten lyhentäisi investointeja kauppapaikkavuokrissa.
Oleellista minusta oli ja on, että halli pitää tehdä Itä-Helsinkiin. Idässä asuu paljon väkeä, mutta harvemmin sinne kehitellään mitään uusia ja innostavia hankkeita. Toisaalta idän uusilla alueilla asuu erityisen paljon maahanmuuttajia ja tällainen hanke olisi omiaan vaikuttamaan myönteisesti myös tähän toisinaan jännitteisenä koettuun asiaan. Etninen monimuotoisuus on meillä Suomessa helpointa hyväksyä juuri eksoottisten keittiöviritysten kautta. Huokeat pizzat, kebabit, wokit, kuten myös kiinalaiset, thaimaalaiset ja intialaiset noutoruuat kuuluvat yhä useampien ruoka-arkeenkin.
Mielessäni näin myös hiukan liioitellun kuvan, jossa punavuorelaiset kotikokit ja muut kantakaupungin ruokahifistit lähtevät luokkaretkelle ehkä itselle muuten vieraampaan itään.
Aloite otettiin ylipuoluepoliittisesti innolla vastaan ja sen allekirjoitti lisäkseni ainakin 56 valtuutettua.
Jopa Jussi Halla-ahokin kehaisi aloitetta, mutta ryhtyi silti allekirjoituksen hetkellä empimään. Muilta perussuomalaisilta sain nimiäkin. Olihan hanke nimenomaan ulkomaalaisten osalta yrittämiseen kannustava.
Aloitetta käsiteltiin myönteiseen sävyyn lehdissä ja muualla mediassa ja lausunnoissaan kaupungin eri toimijatahot suhtautuivat hankkeeseen vihreää valoa vilkuttaen.
Jotenkin ongelmaksi näytti kuitenkin muodostuvan ehdottamani sijoitus Itäkeskukseen. Näin hyvälle hankkeelle paikka vaikutti joidenkin tahojen mielestä vähän sivussa olevalta. Tilalle tarjoiltiin Hakaniemeä, jossa tosin on jo halli ja esimerkiksi Kampin vanhaa linja-autoasemaa. Kun aloitteeni palasi uudelleen valtuustoon toukokuussa, se oli jo hyvällä matkalla kohden kiiteltyjen, mutta taatusti unohtuvien asioiden arkistolaatikkoa.
Kun perustelin hanketta uudelleen nimenomaan alkuperäisillä ja Itä-Helsinkiin liittyvillä erityisillä syillä, valtuusto innostui kannattamaan asian lähettämistä takaisin valmisteluun.
Nyt kaupunki on sitten selvittämässä konkreettisesti, olisiko halli ”toteutettavissa mieluiten Itä-Helsinkiin esimerkiksi Puhoksen ostoskeskuksen yhteyteen, kattamalla Tallinnanaukio tai jonkun itähelsinkiläisen metroaseman kylkeen.”
Idea Tallinnan aukion kattamisesta ei ole ihan niin mielikuvituksellinen kuin miltä se ensi kuulemalta saattaa kuulostaa. Tallinnan aukio on Itäkeskuksen ainoa kaupungin hallitseman tontti. Sille on suora yhteys metrosta. Kaupunkitilana se on nykyisellään melkoisen epäonnistunut. Ajatus torin kattamisesta halliksi tarkoittaisi, että sillä olisi omat sisäänkäyntinsä sekä metroaseman puolella että Itäkeskuksen Piazzan puolella. Viereisten toimistorakennusten ikkunat voisivat hyvin antaa halliin sisälle.
Puhoksen ostoskeskus on liikenteellisesti hiukan sivummalla ja hallimaista rakennetta siellä ei ole. Lisärakentamiselle voisi mahdollisesti löytyä tilaa kyllä.
Idän muiden metroasemien tutkiminen tämän hankkeen lisäksi muilla mahdollisilla ideoilla olisi tietenkin järkevää muutenkin.
Odotan kiinnostuksella mitä kaupungin hallinto tuo seuraavalla kierroksella nähtäväksemme.
Itähelsinkiläisenä minua harmittaa erityisesti se ajatus, että tämä merkittävän kokoinen osa kaupungista olisi oikeasti jotenkin ”sivussa”. Kampista on ihan yhtä pitkä matka Roihuvuoreen, Myllypuroon tai Kontulaan, kuin niiden pysäkeiltä Kamppiiin. Kaupallisten palvelujen suhteen kaupunki voi olla kehittäjä ja mahdollistaja, mutta lopulta toiminnan ratkaisevat markkinat. Idässä on markkinoitakin, eikö?