Aino Acktén huvilan kaltaisia kohteita varten kaupunki tarvitsee arvorakennusten kunnostusrahaston

Aino Acktén huvila. (Kuvalähde: Helsinkikuvia.fi/Eweis Yehia HKM/CC BY 4.0)

Laajasalon Tullisaaressa sijaitseva Aino Acktén huvila on vuonna 1877 valmistunut kaksikerroksinen ja koristeelliseen uusrenessanssityyliin rakennettu puuhuvila. Se on kaupungin omistama suojeltu arvorakennus, joka on jo vuosien ajan ollut tyhjillään ja vakavan tuhoutumisuhan alla, koska sen korjaamiseen ei ole kaupungin taholta ole kyetty osoittamaan määrärahoja.

Kyse ei ole siitä, ettei tarvetta tiedostettaisi kaupungin puolella. Ongelma on siinä, että kaupungin tilahallinnon käytännöt lähtevät siitä – yleensä järkevästä ajatuksesta – että kaikkien tilojen vuokrien kautta maksetaan takaisin rakennusten korjaamiseen käytetyt investoinnit ja ylläpito. Aino Acktén huvila on kuitenkin vain kesäkäyttöön suunniteltu suojelurakennus, jonne on käytännössä mahdotonta löytää vuokralaista, joka voisi vuokrassaan maksaa takaisin kaikki kymmenien vuosien aikana kertyneet korjausvelat.

Samasta syystä rakennukselle on myös vaikea löytää ostajaa. Uuden omistajan pitäisi rahoittaa korjaus itse: vaikka rakennuksen saisi ilmaiseksi, etenkin yleishyödyllisten toimijoiden on vaikea vastata tällaissesta korjaustaakasta. Yksityiseksi huvilaksi rakennusta on vaikea muuttaa, koska se sijaitsee puistossa eikä sille voi rajata omaa pihaa ja parkkipaikkoja. Muutenkin rakennuksen luonne on sellainen, että käytännössä vain yleisölle avoin toiminta olisi tarkoituksenmukaista.

Miten ongelma sitten pitäisi ratkaista?

Minusta tällaisia tilanteista varten kaupungille pitäisi luoda erityinen arvorakennusten kunnostusrahasto, josta voitaisi maksaa tällaisten kohteiden kunnostamista. Kun aiemmilta vuosilta kertynyt korjausvelka saadaan sen avulla kohtuullisemmaksi, rakennuksen myyminen tai vuokraaminen yleishyödylliseen käyttöön muuttuu mahdolliseksi.

Tein tällaisesta rahastosta 17.2. valtuuston kokouksessa valtuustoaloitteen, joka käsitellään vaalien jälkeisen valtuustokauden aikana.

Tämän aloitteen mukaisen rahaston varat voitaisi kerätä suuntaamalla sinne vastaavien rakennusten onnistuneista kaupoista saatavat tuotot.  On tietenkin mahdollista sekin, että valtuusto päättää budjetin yhteydessä rahastoon erikseen määriteltyä käyttötarkoitusta varten osoitettavista rahoituseristä. Näin esimerkiksi Aino Acktén huvilan korjauksesta olisi helppo sopia tällä tavoin. Muilta osin kohteiden priorisoinnista voisi päättää kaupunkiympäristölautakunta tai sen esityksestä kaupunginhallitus.  

Olennaista on, että kohteeksi valikoituu nimenomaan rakennuksia, joiden suhteen kaupungilla on erityisen suora vaalimisvastuu, mutta joiden pelastamiseen ei näköpiirissä ole muita mahdollisuuksia.

On ilmeistä, että esimerkiksi juuri Aino Acktén huvilan kaltaisten erityiskohteiden pelastamisen takana olisi valtuustossa laaja ylipuoluepoliittinen tuki. Kaupungin nykyinen kiinteistöstrategia velvoittaa kaupunki huolehtimaan vanhoista rakennuksistaan, mutta se ei anna työkaluja tällaisten pattitilanteiden ratkaisemiseen. Tämä esillä oleva aloite ei siten ole strategian vastainen, vaan nimenomaan edistää sen tavoitteiden toteutumista.

Tällainen rahasto mahdollistaisi senkin, että vastaavien kiinteistöjen kuntotutkimuksia ei rahoitettaisi minkään Omastadi-äänestyksen kautta, kuten äskettäin tapahtui. Näihin kansalaisosallisuushankkeisiin, josta ihmiset äänestävät ei pitäisi laittaa sellaisia kohteita, joista huolehtiminen kuuluu kaupungin velvollisuuksiin muutenkin.